Positiivinen luottotietorekisteri – työkalu riskienhallintaan

Laki positiivisesta luottotietorekisteristä (739/2022) tuli voimaan 1.8.2022. Sen perusteella rakennettiin luottotietorekisteri, josta hyötyvät myös yksityishenkilöt.

Positiivinen luottotietorekisteri on rekisteri, johon on koottu tiedot yksityishenkilöiden luotoista ja tuloista. Se otettiin käyttöön 1.4.2024. Rekisteri antaa luoton­antajille paremmat mahdollisuudet arvioida luotonhakijoiden maksukykyä, viranomaisille uusia keinoja seurata ja valvoa rahoitusmarkkinoita sekä yksityishenkilöille kokonaiskuvan omista luotoistaan, kuten asuntolainoista, autolainoista ja kulutusluotoista.

Positiivisen luottotietorekisterin käyttöönottoon kuuluu myös toinen vaihe, sillä 1.12.2025 alkaen luotonantajat alkavat ilmoittaa muille yksityishenkilöille kuin kuluttajille myönnettyjä luottoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rekisteriin tullaan jatkossa sisällyttämään myös kaikki yksityiseen elinkeinotoimintaan liittyvät luotot.

Rekisteristä hyötyvät myös yksityishenkilöt

Kävin haastattelemassa Hypon riskienhallintajohtajaa Elli Reunasta positiiviseen luottotietorekisteriin liittyen. Reunanen kokee, että rekisteri on nimensä mukaisesti positiivinen asia, sillä nyt luotonantajat voivat varmentaa yksityis­henkilöasiakkaan taloudellista asemaa luotettavasta lähteestä.

”Positiivisen luottotietorekisterin eli ammattislangilla POREn myötä saimme käyttöömme merkittävän työkalun, joka ei ainoastaan tue pankkia riskienhallinnassa, vaan myös auttaa asiakasta hallitsemaan omia taloudellisia riskejään”, toteaa Reunanen.

Reunanen muistuttaa, että kaikki asiakkaat eivät välttämättä hahmota tai avaa taloutensa kokonaistilannetta, kun hakevat lainaa. Rekisteri auttaakin sekä luotonantajaa että asiakasta, sillä nyt yksityishenkilöt voivat tarkastaa omien luottosopimuksiin perustuvien vastuidensa määrän verottajan sivuilta löytyvässä palvelussa.

”Monet kuluttajat ymmärtävät asuntolainan olevan velkaa, mutta luottokorttien ja kulutusluottojen kuukausittaiset maksut eivät aina tunnu samanlaiselta velvoitteelta. Nyt kuluttajallekin on tarjolla mobiili- ja verkkopankkien työkalujen rinnalla laajempi vastuiden rekisteri, joka tukee taloudellisten päätösten tekemisessä”, toteaa Reunanen.

Luotonantajille ja viranomaisille arvokas työkalu

”Päivittäinen työni koostuu pankin ja sen asiakkaiden riskien arvioinnista. On selvää, että asiakkaiden kyvyllä hallita omaa talouttaan on suora vaikutus myös pankin riskeihin”, muistuttaa Reunanen.

Reunanen tietää kertoa, että positiivisen luottotietorekisterin luomisprosessi oli pitkä ja vaativa. Hän huomauttaa, että Hypo esitti positiivisen luottotietorekisterin luomista jo 20 vuotta sitten, mutta suomalainen pankkisektori ei ollut vielä tuolloin valmis uudistukseen. Myös esimerkiksi rahoitusvakautta valvovat viranomaiset ovat jo vuosien ajan nähneet positiivisen luottotietorekisterin tehokkaana välineenä kotitalouksien velkaantumisen hillitsemisessä.

Rekisteriin on kuitenkin myös liittynyt huolia jo sen perustamisvaiheesta lähtien, muun muassa tietosuojaan, kattavuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyen. ”Vaikka rekisteri ei olekaan täydellinen, se merkitsee merkittävää parannusta vastuullisen luotonannon toteuttamisessa”, huomauttaa Reunanen.

”Positiivinen luottotietorekisteri ei ainoastaan toimi keinona ehkäistä ylivelkaantumista, vaan myös edistää yleistä taloudellista ymmärrystä ja taloudenhallintaa, mikä on hyödyksi kaikille osapuolille”, toteaa Reunanen lopuksi.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 6/2024.

Tilaa lehti! 

Sähköautojen kyberturvallisuudesta huolehtiminen on tätä päivää – hävittäjissä on autoja vähemmän ohjelmistokoodeja

Sähköautoihin kohdistuvat kyberhyökkäykset ovat todellisuutta niin Euroopassa kuin Suomessakin.

Sähköautoihin kohdistuvat kyberhyökkäykset ovat todellisuutta niin Euroopassa kuin Suomessakin. Työsuhdeautoilla ajavien tulee olla erityisen tarkkoja siitä, mitä sovelluksia ja salasanoja he syöttävät auton datajärjestelmään. Uudessa EU:n turvallisuusasetuksessa edellytetään, että kyberturvallisuus on otettu huomioon myös kaikissa uusissa autoissa.

Sähköautoihin liittyvä kyber­turvallisuus tiedostetaan Check Point Software Technologies -tietoturvayhtiön tietoturva-asiantuntija Jarno Ahlströmin mukaan jo melko hyvin, ja se on ollut viime aikoina paljon esillä myös julkisuudessa. Uusien autojen ja varsinkin sähköautojen tekniikka kehittyy vauhdilla. Uusi teknologia lisää myös tietoturvallisuusriskejä.

”Pitää muistaa, että auto on tietokone. Tavallisessa autossa on pitkälti toistasataa elektronista hallintapiiriä ja pari sataa miljoonaa riviä ohjelmistokoodia. F-35 hävittäjässä on ohjelmistokoodia yli neljä kertaa vähemmän. Esimerkiksi kaasupolkimen painallus ei aiheuta nykyään vaijerin vetämistä, vaan kiihdytys toimii auton tietojärjestelmän kautta”, Ahlström kertoo.

Autojen kyberturvallisuuteen liittyvät ongelmat eivät ole vain teoreettisia, vaan ne tulevat Ahlströmin mielestä toteutumaan sataprosenttisesti. Auton turvallisuussuojaus on yhtä tärkeää kuin kodin ja työpaikan tietokoneidenkin.

EU:n heinäkuussa voimaan tullut uusi turvallisuusasetus kattaa myös sähköautojen kyberturvallisuus­huomiot. Uusissa, EU:n alueella käyttöön otettavissa autoissa ja järjestelmissä tulee olla esimerkiksi taustajärjestelmien suojaus ja hyökkäyksien tunnistus. ”Regulaatiossa kyberturvallisuus on nyt hyvällä mallilla, mutta käytännön toteutuksiin menee vielä aikaa”, Ahlström toteaa.

Haavoittuvuus on suurin kyberturvallisuuden riskitekijä

Sähköautojen kyberturvallisuuteen liitetään usein kolme pääriskiä eli signaalisieppaus, haavoittuvuus ja lataamisen riskit. Signaalisieppaukset ovat yhdistyneet jo esimerkiksi avaimettoman käynnistyksen avaimiin, koska avaimen signaali on ollut helppo kaapata. Ahlström kertoo, että autonvalmistajat ovat korjanneet ongelmaa muun muassa sillä, että paikallaan ollessa avain ei lähetä signaalia. ”Autonavain kannattaa siis pitää kotona vaikka pöydällä eikä taskussa, ettei se liiku”, Ahlström vinkkaa.

Jos auton tietojärjestelmään pääsee haittaohjelma, voi sillä pahimmillaan ottaa auton ohjauksen käyttöön. Ahlström selventää, ettei toistaiseksi ole havaittu sähköautoihin erikseen suunnattua haittaohjelmaa. Kyberrikolliset kehittävät järjestelmällisesti haitta­ohjelmia, joten on vain ajan kysymys, milloin sellainen havaitaan.

Haavoittuvuudet voivat olla fyysisiä tai ohjelmistovirheistä johtuvia. Fyysistä haavoittuvuutta edusti tapaus, jossa etuvalon kautta pääsi käsiksi auton sähköjärjestelmään ja ohjelmointiin.

Kyberriskejä liittyy myös lataukseen. Ahlström toteaa latausasemienkin olevan tietokoneita, jotka ovat yhteydessä internetiin. Ne välittävät ainakin laskutukseen liittyviä tietoja lataajasta keskusjärjestelmään. Energiayhtiöt ovat kuitenkin suojanneet omat väylänsä, joten riski ei ole kovin suuri. Tästä huolimatta on parasta ladata luotettavilla latausasemilla. Maailmalta on jo esimerkkejä, joissa latausaseman langaton yhteys on avannut pääsyn auton käyttäjän profiiliin.

”Haavoittuvuus on suurin uhkatekijä. Sähköautojen valmistajat ovat tietoisia riskeistä, ja heiltä tulee elektronisia takaisinkutsuja ja ohjelmapäivityksiä, joissa haavoittuvuuksia korjataan. Aina, kun autoihin kehitetään jotain uusia ominaisuuksia, on haavoittuvuusriski myös olemassa. Valmistajien pitää olla hereillä ja huolehtia, että päivitykset tulevat ajallaan ja riittävän laajasti”, Ahlström tiivistää.

Autokannan suojaus on osa yrityksen tietoturvallisuutta

Työsuhdeautoissa kyberturvallisuusriskeiltä suojautuminen on osa yrityksen tietoturvallisuutta. Paras lääke on pitää yllä yrityksessä yleistä tietoturvallisuusajattelua, joka kattaa myös autot.

Myös Drivalia Lease Finlandin Commercial  Director Vesa Kalske ko­rostaa, että työsuhdeautoilijoiden tulee muistaa tehdä ohjelmistopäivitykset ja maahantuojien takaisinkutsut ajoissa. ”Drivalia neuvoo asiakkaitaan mahdollisissa merkkikohtaisissa kysymyksissä yhdessä laajan maahantuoja- ja autoliikekumppaniverkostonsa kanssa”, Kalske toteaa.

”Kun ei tee tyhmiä asioita, niin ei joudu ongelmiin. Työsuhdeautoilijoiden ja yritysten tulee kiinnittää huomio siihen, millaisia digitaalisia palveluja ja sovelluksia autoissa käytetään ja millä tunnuksilla. Vaikka autoilija voi tehdä itse aika vähän, on omalla toiminnalla merkitystä”, Ahlström sanoo.

Hän ennakoi, että hyvinkin nopealla aikataululla on mahdollista liittää sähkö­posti auton tietojärjestelmän näytölle. Tällöin salasanojen kanssa tulee olla erityisen tarkkana, eikä samoja salasanoja saa käyttää. ”Varsinkin työpaikan sähköpostin käyttäminen auton tietokoneen näytöltä vaatii yrityksessä uutta keskustelua turvallisuuspolitiikasta”, sanoo Ahlström.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 6/2024.

Tilaa lehti! 

Tietoturvakatsauksen antia Ritarihuoneelta 

Tietoturva ry järjesti viidennen Tietoturvakatsaus-seminaarin Finnish Security Awards -gaalaillan yhteydessä Helsingin Ritarihuoneella 14.11.2024. 

Tietoturva ry järjesti viidennen Tietoturvakatsaus-seminaarin Finnish Security Awards -gaalaillan yhteydessä Helsingin Ritarihuoneella 14.11.2024. Tapahtumassa käsiteltiin ajankohtaisia kyberturvallisuuden ja geopolitiikan aiheita, ja mukana oli useita asiantuntijoita eri organisaatioista.

Kansanedustaja Jarno Limnéll korosti Suomen aktiivista roolia kyberturvallisuuden kehittämisessä, erityisesti kvanttisalauksen ja kyberpuolustuksen alueilla. Hän mainitsi myös, että Suomen hallitus valmistelee ensimmäistä kyberpuolustuksen doktriinia. Suomi on valmis puolustamaan itseään kyberuhkia vastaan ja vaikuttamaan tarvittaessa. Tämä korostaa myös yksilön vastuuta kansallisessa turvallisuudessa ja kyberympäristössä.

Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksella voi olla vaikutuksia geopolitiikkaan ja kyberpolitiikkaan. Suomen linja on kuitenkin se, että Suomi tulee toimeen Yhdysvaltojen hallinnon kanssa riippumatta siitä, kuka on presidentti.

Limnéll muistutti myös, että turvallisuus on kokonaisuus, joka sisältää sekä teknisiä että inhimillisiä ulottuvuuksia. Teknologinen kehitys, yhteisöllisyys ja henkinen hyvinvointi ovat avainasemassa muuttuvaan maailmaan sopeuduttaessa.

SFS:n johtava asiantuntija Janne Kalli puhui tietoturvallisuuden ja riskienhallinnan standardoinnista sekä niiden hyödyntämisestä organisaatioiden toiminnan kehittämisessä ja lainsäädännön vaatimusten täyttämisessä. Hän mainitsi kansainväliset standardit, kuten ISO 27001 ja ISO 22301, jotka tarjoavat selkeät ohjeet, joiden avulla organisaatiot voivat täyttää lainsäädännön vaatimuksia ja parantaa tietoturvallisuustoimintaa systemaattisesti.

Riskienhallinnan periaatteet, kuten ISO 31000 -standardi korostaa, että riskienhallinta ei ole pelkästään haitallisten tapahtumien estämistä, vaan myös organisaation arvon luomista ja säilyttämistä. Riskienhallinta onkin keskeinen elementti organisaation toiminnan kehittämisessä ja jatkuvuuden varmistamisessa.

SOC-ratkaisut ja pilvipalveluiden tietoturvallisuus

Antti Lehtonen, Senior Manager Palo Alto Networks, toi esille nykyisten SOC-ratkaisujen haasteet, kuten tiedon siiloutumisen ja sirpaleisen datan. Hän korosti automaation ja tekoälyn merkitystä kyberuhkien tunnistamisessa ja reagoinnissa, mikä vähentää ihmisten työkuormaa ja parantaa turvallisuuden hallintaa.

SOC-toimintaa pitäisi muuttaa niin, että dataa kerätään yhteen paikkaan ja sitä analysoidaan automaattisesti tekoälyn avulla. Automaation avulla olisi mahdollista yhdistää hälytykset ja rajata ne niihin, jotka ovat todella merkityksellisiä.

Muutos vaatisi strategista pohdintaa ja organisaatiotason investointeja. Ilman tietoista päätöstä siirtyä kohti modernia ja automaattista kyberturvaratkaisua, organisaatiot jäävät jälkeen jatkuvasti kehittyvässä uhkakentässä.

Oraclen teknologiajohtaja Jaripetri Kalske puhui pilvipalveluiden turvallisuudesta. Hän korosti infrastruktuurin eriyttämistä, monivaiheista tunnistautumista ja jatkuvaa valvontaa, jotka ovat keskeisiä pilvipalveluiden turvallisuuden varmistamisessa.

Pilvi itsessään ei ole mitään maagista, vaan yksinkertaisesti vain ulkoistettu datakeskus, jossa peruslaitteet ja palvelimet sijaitsevat. Tärkeimpänä turvallisuusnäkökulmana on infrastruktuurin eriyttäminen asiakaskoodista ja palvelimista. Arkkitehtuuri tulisi olla sellainen, jossa koodi ei koskaan ole asiakaslaitteissa ja asiakas voi käyttää täysin puhtaita palvelimia.

Pilvipalveluiden turvallisuus ei ole vain yksittäisten laitteiden tai ohjelmistojen varassa, vaan se on kokonaisvaltaista ja perustuu eristämiseen, automaatioon ja jatkuvaan valvontaan.

Tekoälystä ja luottamuksen merkityksestä

Laurent Strauss, Cyber Security Strategist OpenText, puhui tekoälyn sääntelystä ja automaation merkityksestä. Hän mainitsi EU:n sääntelyn, kuten Cyber Resilience Act ja Digital Operational Resilience Act, jotka parantavat digitaalisten järjestelmien resilienssiä ja varmistavat toimitusketjujen sekä infrastruktuurien turvallisuuden.

Strauss muistutti, että valtaosa tietoturvaloukkauksista (95 %) johtuu inhimillisistä virheistä. Näitä virheitä voidaan vähentää koulutuksen, automaation ja tekoälyn avulla. Tekoälyyn liittyvät investoinnit kyberturvallisuuden alalla ovat kasvussa, ja niiden odotetaan ylittävän 135 miljardia dollaria vuoteen 2030 mennessä. Tämä voi tarkoittaa yhä älykkäämpiä ratkaisuja, mutta myös entistä monimutkaisempia kyberuhkia.

Jimmy Ek, Nordic Sales Manager Axis Communications, korosti luottamuksen merkitystä kyberturvallisuudessa. Hän mainitsi, että he investoivat paljon tutkimukseen ja kehitykseen, koska heidän tuotteensa, kuten kameravalvontajärjestelmät, ovat kriittisiä järjestelmiä, joiden kyberturvallisuus on äärimmäisen tärkeää.

Nykyään kameravalvontajärjestelmät eivät enää pelkästään kerro, mitä on tapahtunut, vaan ne toimivat älykkäinä hälytysjärjestelminä. Erilaiset kamerat ja tutkat voivat korvata perinteiset hälytysjärjestelmät tulevaisuudessa. Nykyisin käytetään myös monenlaista analytiikkaa, esimerkiksi kaupunkivalvonnassa kamerat voivat havaita ääniä, kuten laukauksia tai huutoja.

Kehitystä ja kasvua keskellä Ukrainan sotaa

Anzhela Stankevice, Channel Manager, ja Michael Hygild, Sales Director Nordics, Ajax Systemsiltä kertoivat yrityksensä kehityksestä ja kasvusta Ukrainassa. He kertoivat, että Ukrainan sodan alkaessa yritys keskittyi työntekijöiden turvallisuuteen, yrityksen suojaamiseen ja markkinoille viestimiseen.

Ajax Systems siirsi tuotantonsa nopeasti uuteen tehtaaseen ja keskittyi myös humanitaariseen apuun, kuten ilmaiskujen varoitusjärjestelmän kehittämiseen. Kyseinen sovellus, joka toimii hälytysjärjestelmänä ilmaiskujen varalta, otettiin käyttöön koko Ukrainassa. Sitä on ladattu kymmeniä miljoonia kertaa, ja sen arvioidaan pelastaneen lukemattomia ihmishenkiä.

Näyttelijä Mark Hamill (Star Wars, Luke Skywalker) lainasi ääntään sovellukselle, joka varoittaa englanninkielisiä käyttäjiä pommitusten uhasta. Tämä on hyvä esimerkki ukrainalaisesta huumorista ja ironian kulttuurista, joka näkyy jopa vaikeina aikoina.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 6/2024.

Tilaa lehti! 

Turvallisuusjärjestelmien tarjouspyyntöjen ja suunnitelmien laadussa on edelleen parannettavaa

Turvalaitehankinnoissa laadukas suunnittelu ja asiakastarpeiden oikea määrittely ovat ratkaisevan tärkeitä onnistuneelle hankinnalle. Valitettavasti hankintojen kilpailuttamisessa kehitys ei ole ollut yhtä nopeaa kuin teknologiassa.

Turvaurakoitsijalle on taloudellisesti tehotonta ja turhauttavaa, että useissa urakkalaskennoissa jokainen tarjoaja laskee erikseen suunnitelmien pohjakuvista tarjottavien laitteiden määriä. Tämä voitaisiin välttää siten, että tarjouspyynnön lähettäjä ajaa laitteiden määrät suunnitteluohjelmalla ennen tarjouspyynnön lähettämistä ja lisää nämä tiedot massalistoina osaksi tarjouspyyntöä. On myös tarjouspyynnön tekijän etu, että tämä saa tarjoukset samoilla massoilla, jolloin tarjoukset ovat helpommin vertailtavissa.

Suurin osa julkisista tarjouspyynnöistä täytetään portaaleissa, mutta edelleenkin näkee turvasuunnittelijoiden lähettämiä, käsin täytettäviä lomakkeita. Turvaurakoitsijat toivovatkin pikaista siirtymistä Excel-taulukoihin käsin täytettävien lomakkeiden sijaan.

Tarjouksia ei sentään enää tarvitse toimittaa kirjekuoressa kilpailuttajalle. Tarjouspyynnöissä voi esiintyä monenlaisia epäkohtia, jotka vaikuttavat hankintaprosessin onnistumiseen. Alla on esitetty yleisimpiä epäkohtia sekä ratkaisuja niihin.

Epäselvät vaatimukset

Jos tarjouspyynnössä ei ole selkeästi määritelty tarvittavia tuotteita tai palveluita, tarjoajat voivat tehdä erilaisia tulkintoja, mikä vaikeuttaa tarjousten vertailua. Lähes poikkeuksetta tarjouspyynnöissä on ristiriitaisuuksia laitevaatimuksissa tai urakkarajoista löytyy selkeitä virheitä.

Usein julkisissa hankinnoissa tarjoajien kysymyksiin vastataan kootusti, mikä monesti tarkoittaa sitä, että tarjouksen laskeminen voidaan aloittaa vasta, kun kaikkiin esitettyihin kysymyksiin on saatu vastaukset. Tämä puolestaan johtaa usein siihen, että tarjousten jättämisessä tulee kiire.

Kilpailutuksia myös keskeytetään virheellisten tarjouspyyntöjen takia. Vaikka lähtökohtana on tarjouspyyntöjen ja tarjousten lopullisuus, tarjousajan voimassa ollessa tarjouspyyntöihin voidaan kuitenkin tehdä pieniä korjauksia. Myös tarjousten täsmentäminen ja täydentäminen on sallittua, jos kysymys on epäolennaisesta virheestä.

Teknisten määrittelyjen virheet

Teknisissä määrittelyissä voi esiintyä vaatimuksia, jotka perustuvat vanhentuneeseen tekniikkaan. Pyydetään esimerkiksi HD-tason kameroita, vaikka nykyinen alaraja kameraresoluutiolle on Full HD. Usein näkee asiakkaiden tai turvallisuuskonsulttien myös asettavan epärealistisia vaatimuksia yhdistelemällä usean eri laitteen ominaisuuksia. Saatetaan esimerkiksi pyytää laajakulmakameraa, jossa on 360 asteen säädettävä linssi.

Teknisten vaatimusten määrittely on monimutkaista ja vaatii pienten nyanssien tuntemusta. Tekniikka kehittyy jatkuvasti, ja suunnittelijoiden tulisi päivittää sähköselostuksiaan vastaamaan nykyisiä tekniikkavaatimuksia sen sijaan, että käyttävät vuosien takaisia mallipohjia.

Liian tiukat ehdot

Tarjouspyyntöjen liian rajoittavat ehdot voivat estää potentiaalisia tarjoajia osallistumasta kilpailutukseen, mikä vähentää kilpailua ja mahdollisesti myös nostaa hintoja. Esimerkiksi valtionhallinnon tarjouspyynnöissä matkakulut määritellään usein valtion matkustussääntöjen mukaan, mikä ei vastaa esimerkiksi yksityisten toimittajien huoltoautojen kuluja ja on siksi kohtuuton vaatimus. Valtion matkustussääntöjä ei tule soveltaa yksityisten toimittajien ehtoina, vaan tulisi käyttää vapaata matkakuluhinnoittelua osana kilpailutuksia.

Kilpailutuksissa pääkaupunkiseudulla tehtävistä matkoista ei usein saa veloittaa mitään. Nämä matkat ovat nykyisin kuitenkin usein varsin aikaa vieviä ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia, kuten pysäköintimaksuja. Siksi pitäisi sallia vapaa matkakuluhinnoittelu, jotta toimittajat eivät joutuisi sisällyttämään matkakuluja tuote- tai asennushintoihin.

Hinnoittelu

Pitkäaikaisissa, esimerkiksi nelivuotisissa, sopimuksissa maksimissaan 10 prosentin hinnankorotus ei ole kohtuullinen, sillä se ei vastaa nykyisiä todellisia vuosittaisia hinnankorotuksia. Hinnankorotukset tulisi sitoa todellisiin laitevalmistajan hinnanmuutoksiin, jolloin toimittajan hankintahinnan muutokset voidaan todentaa ja siirtää sellaisenaan sopimushintoihin.

Jos tarjouspyyntö keskittyy liikaa hintaan laadun kustannuksella, voi lopputuloksena olla heikkolaatuisia tuotteita tai palveluita. Hankintalain vaatimukset johtavat usein siihen, että kilpailutuksessa saadaan huonompia tuotteita kuin mitä asiakas todellisuudessa haluaisi. Siksi hankinnoissa tulisi huomioida muutkin tekijät kuin pelkkä hinta.

Aikatauluongelmat

Liian tiukat aikataulut voivat johtaa siihen, että tarjoajat eivät ehdi valmistella laadukkaita tarjouksia, mikä voi vaikuttaa hankinnan lopputulokseen. Tällä hetkellä on useita yhtäaikaisia kulunvalvonnan päivitysprojekteja, koska usean kulunvalvontajärjestelmän tuki on päättymässä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimittaja ei voi tehdä tarjousta, koska toteutusaika on liian tiukka. Asiakkaiden tulisikin osata ennakoida nykyistä paremmin järjestelmäuusinnat PTS-suunnitelmissaan.

Luvanvaraiset työt

Tarjouspyynnöissä tulee huomioida vaatimukset, jotka laki edellyttää toimittajilta. Turvallisuusalan elinkeinolupa vaaditaan kaikilta, jotka asentavat, huoltavat tai muuttavat kulunvalvonta-, murtoilmaisu- tai lukitusjärjestelmiä. Edelleen kuitenkin näkee tarjouspyyntöjä, joissa elinkeinolupaa ei ole vaadittu. Voimassa olevien turvallisuusalan elinkeinolupien luetteloa ylläpidetään poliisi.fi-sivustolla.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 6/2024.

Tilaa lehti! 

Sammutinhuoltoliikkeen vastuuhenkilö Anssi Halonen

Ammattina turvallisuus -sarjassa esittelyssä EST Paloturvan Anssi Halonen.

Olen 39-vuotias mikkeliläinen ja työskentelen EST Paloturvassa sammutin­huoltoliikkeen vastuuhenkilönä. Työtehtävät kattavat sammuttimien ja palopostien tarkastukset sekä väestönsuojiin liittyvät tehtävät. Lisäksi pidän erilaisia koulutuksia ja harjoituksia.

Olen toiminut aiemmin rakennusalalla parikymmentä vuotta. Olen ollut mukana myös VPK-toiminnassa pitkään. Rakennusalan työkokemus on antanut hyvän pohjan teknisiin asioihin, kuten mekaniikkaan, korjaamiseen ja määräysten tuntemukseen. Paloturvallisuus­puolella olen toiminut kouluttajana Maan­puolustuskoulutusyhdistyksessä, jossa olen kouluttanut muun muassa väestönsuojan ja -suojelun alueilla.

Turvallisuus on ollut itselleni lähellä sydäntä jo pitkään, ja olen päässyt näkemään sen toteutumista sekä kotimaassa että ulkomailla. Olen ollut mukana myös kriisinhallintatehtävissä, mikä on antanut laajan näkemyksen turvallisuuden kentästä.

Työni on tällä hetkellä vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Se on vapaata siinä mielessä, että liikun paljon asiakkaiden luona ja tapaan heitä päivittäin. Se, että voin auttaa asiakkaita ratkaisemaan heidän ongelmansa, on työni parasta antia. On palkitsevaa varmistaa, että paloturvallisuusasiat ovat kunnossa, kuten sammutin on oikeassa paikassa, kunnossa ja sopiva sen käyttötarkoitukseen.

Väestönsuojien puolella on näkynyt muutoksia, kun Ukrainan sota alkoi. Taloyhtiöt ovat heränneet huomaamaan, etteivät väestönsuojat ole hyvässä kunnossa. Korjauskuormaa on siis paljon, ja vaikka osa suojista on erittäin hyvässä kunnossa, osa taas on huonossa kunnossa. On väestönsuojia, jotka on rakennettu 1960-luvulla ja ovat lähes priimakunnossa, mutta on myös väestönsuojia, jotka ovat valmistuneet vasta muutama vuosi sitten ja ovat jo huonossa kunnossa. Korjausvelkaa on siis laidasta laitaan. Väestönsuojien käyttöön liittyvää koulutusta on myös järjestetty.

Suosittelen paloturvallisuuspuolen tehtäviä myös muille, koska ne ovat monella tavalla palkitsevia. Alalle tulee aina uusia sääntöjä, määräyksiä ja tuotteita, kuten sammutinpuolella erityisesti PFAS-vapaat tuotteet ovat nyt ajankohtaisia. Myös palovaroittimien uusimiset ja huollot taloyhtiöissä ovat näkyneet syksyn aikana, kun lainsäädäntöä uudistettiin. Tämän takia alalla on tärkeää pysyä ajan hermolla ja varmistaa, että kaikki on asiakkailla kunnossa. Tämä työ on tärkeä osa siten myös kokonaisturvallisuutta, ja sen merkitys on korostunut.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 6/2024.

Tilaa lehti! 

Kokonaisturvallisuusmessuja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa

Messujen päätarkoitus on saada kansalaiset ymmärtämään, mitä kokonaisturvallisuus tarkoittaa ja mistä se muodostuu. 

Teollisuusneuvos Erkko Kajander on tehnyt monipuolisen uran teollisuuden eri johtotehtävissä. Hän on ollut aktiivisesti myös mukana vuosi­kymmenet erilaisissa luottamustehtävissä, kuten maanpuolustusjärjestöissä.

Tänäkin päivänä Kajander on mukana useissa eri järjestöissä ja hankkeissa, jotka liittyvät kokonaisturvallisuuteen. Hän kertoo, että hänen pääharrastuksenaan on ollut kokonaisturvallisuus ja erityisesti kokonaismaanpuolustuksen edistäminen.

Kajander kertoo, että Joensuussa 4.– 5.10.2024 järjestetyt kokonais­turvallisuusmessut olivat vuorossaan kymmenennet. Ensimmäiset messut järjestettiin vuonna 1992 Helsingin jäähallissa. Silloin ne järjestettiin nimellä maanpuolustusmessut. Niiden priimus­moottorina toimi entinen pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Ermei Kanninen. Kajander oli tuolloin mukana Maanpuolustuskiltojen liiton hallituksessa.

Kajander muistelee, että kun messut oli pidetty ja purkutilaisuus järjestettiin, totesi Kanninen: ”Älkää sitten unohtako näitä messuja.” Hänen ajatuksenaan oli, että messuja järjestettäisiin jatkossakin.

Seuraavat messut päätettiin järjestää Helsingin Messukeskuksessa vuonna 1997. ”Silloinen Maanpuolustuskiltojen liiton puheenjohtaja Pentti Kivinen, joka toimi myös Suomen Messujen toimitusjohtajana, ei kuitenkaan voinut ottaa vetovastuuta tilaisuudesta, koska messut pidettiin hänen omassa toimipaikassaan. Niinpä, kun messuja alettiin valmistella vuosina 1994–1995, minusta tuli järjestelytoimikunnan puheenjohtaja. Siitä lähtien olen johtanut näitä messuja”, toteaa Kajander.

”Vuoden 1997 messut olivat myös sillä tavalla merkityksellinen tapahtuma, että meillä oli tärkeitä vieraita paikalla. Saman pöydän äärellä istuivat puolustusministeri Anneli Taina, kauppaneuvos Pentti Kivinen, kenraali Adolf Ehrnrooth, tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ja amiraali Jan Klenberg. Olin arvovaltaisen joukon isäntä”, lisää Kajander.

Messuja eri paikkakunnilla

Helsingin lisäksi kokonaisturvallisuusmessuja on järjestetty Jyväskylässä, Tampereella, Lahdessa ja nyt ensimmäistä kertaa Joensuussa. Kajander toteaa, että tämä on merkittävä askel, sillä aikaisemmin kokonaisturvallisuusmessuja ei ole järjestetty Itä-Suomessa.

”Messuja on yleensä pidetty 2–3 vuoden välein, ja jos resursseja olisi riittävästi, kahden vuoden väli olisi hyvä. Kolme vuotta on hieman pitkä aika, mutta tällaisessa mittakaavassa se on toisaalta ymmärrettävää”, huomauttaa Kajander.

Kajander haluaa muistuttaa, että jo ensimmäisillä messuilla vuonna 1992 oli mukana muutakin kuin vain Puolustusvoimat ja viranomaisia. Messut ovat vuosikymmenten aikana kasvaneet ja monipuolistuneet huomattavasti. Näytteilleasettajien määrä ja kirjo on laajentunut, ja messuilla on paljon muutakin kuin pelkästään viranomaisten edustusta.

Messujen tarkoitus oli alusta alkaen tukea laajaa kokonaismaanpuolustusta ja sitten kokonaisturvallisuutta. Vuosikymmenten aikana messut ovat kehittyneet samoin kuin Suomen kokonaisturvallisuusajattelu.

Messujen teemat ovat seuranneet Suomen turvallisuuskäsityksen kehittymistä. ”Tämän vuoden messutapahtumassa järjestettiin torstaina 3.10. seminaari, jonka aiheena oli ”Suomen kokonaisturvallisuus – kriisinkestävä yhteiskunta”. Ensimmäisen puheenvuoron otsake oli ”Totaalisesta sodasta kokonaisturvallisuuteen”. Tämä kuvastaa hyvin kehitystä, joka on tapahtunut Suomessa viime vuosikymmeninä”,
kertoo Kajander.

Tänä vuonna messujen otsikko oli ”Kokonaisturvallisuus 2024 ja osaaminen”. ”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osaaminen tuotiin esille näin vahvasti, ja siinä oli kaksi ulottuvuutta”, mainitsee Kajander.

Osaaminen voidaan ymmärtää sekä akateemisena koulutuksena että käytännön osaamisena kokonaisturvallisuuden alueella. Itä-Suomen yliopisto, Riveria ja Karelia-ammattikorkeakoulu olivat mukana näytteilleasettajina messuilla, mikä osoittaa koulutuksen merkityksen. Toinen tärkeä ulottuvuus on kokonaisturvallisuuteen liittyvä osaaminen, joka käsittää ymmärtämisen, tiedon välittämisen ja jaksamisen.

Joensuun messuilla elinkeinoelämä hyvin mukana

Kokonaisturvallisuus käsittää seitsemän elintärkeää toimintoa, ja messuilla oli pyritty siihen, että jokainen niistä olisi edustettuna tavalla tai toisella. Viranomaispuoli oli tietysti mukana, ja tärkeitä näytteilleasettajia olivat Rajavartiolaitos, Tulli, poliisi, pelastuslaitos ja Puolustusvoimat. Puolustusvoimat oli esillä sekä sisätiloissa että ulkona laajan materiaaliesittelynsä kautta.

Kajander kertoo, että viranomaisten lisäksi kokonaisturvallisuusajattelussa merkittävässä roolissa ovat järjestöt. Maanpuolustusjärjestöt ovat olleet mukana alusta asti, ja tänä vuonna esimerkiksi Karjalan Poikien Kilta ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys olivat paikalla.

Yksi haaste on aiempina vuosina usein ollut elinkeinoelämän mukaan saaminen. ”Tänä vuonna onnistuimme siinä kuitenkin hyvin. Pohjois-Karjalaisia yrityksiä oli hyvin mukana messuilla. Tästä olen iloinen. Suurin näytteilleasettaja yrityksistä oli Saab Finland, joka toi messuille laajan valikoiman tuotteita ja ratkaisuja. He toivat messuille muun muassa hävittäjäsimulaattorin, joka on kehitetty Suomessa. Olen itse lentänyt sillä kerran, ja se oli todella mielenkiintoinen ja upea kokemus”, kertoo Kajander innoissaan.

Messujen tulevaisuudesta

Kajander korostaa, että messujen päätarkoitus on saada kansalaiset ymmärtämään, mitä kokonaisturvallisuus tarkoittaa ja mistä se muodostuu. Toisena tarkoituksena on saada kansalaiset välittämään siitä. Kolmas ulottuvuus on jaksaminen, eli se, että kansalaiset jaksavat pitää kokonaisturvallisuudesta huolta ja toimia sen edistämiseksi.

”Tämä muistuttaa presidentti Alexander Stubbin ”3 pointtia” -ajattelua: ymmärrä, välitä ja jaksa.

Valitettavasti yhteiskunnassa on vielä pitkä matka siihen, että ihmiset todella ymmärtäisivät, että heidän pitää itse tehdä jotain kokonaisturvallisuuden eteen ja löytää roolinsa kokonaisturvallisuudessa. Monille saattaa tulla yllätyksenä, että apua ei välttämättä tule heti, vaan jokaisen on varauduttava esimerkiksi 72 tunnin ajaksi. Tämä on tärkeä osa-alue, joka kaipaa vielä kehitystä niin, että kokonaisturvallisuudesta jonain päivänä muodostuisi osa meidän jokapäiväistä turvallisuudesta välittämisen kulttuuria”, muistuttaa Kajander.

Kajander toteaa myös, että yrityksille suunnattuun tiedotukseen ja koulutukseen pitäisi panostaa enemmän, sillä yrityksillä ei aina välttämättä ole ymmärrystä kokonaisturvallisuuden merkityksestä. Tämänkin takia messut ovat tärkeät.

Todella tärkeää on ollut, että messuille on saatu tukea useilta tahoilta, yhteisöiltä ja yrityksiltä. Tämä on mahdollistanut messujen järjestämisen. Tulevaisuuden osalta Kajander toivoo, että messut voitaisiin järjestää joka toinen vuosi, mikä olisi hyvä rytmi kehittää ja ylläpitää kokonaisturvallisuuteen liittyvää tietoisuutta ja yhteistyötä.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 6/2024.

Tilaa lehti! 

VR – Turvallisuuskulttuuria kehittämässä

VR on jo pitkään kehittänyt turvallisuuttaan systemaattisesti ja huomioinut myös niin sanotut inhimilliset tekijät turvallisuusjohtamisjärjestelmässään.

Euroopan unionin rautatieviraston (ERA) mukaan turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan sitä, miten ihmiset asenteidensa, arvojensa ja uskomustensa perusteella ymmärtävät turvallisuusjohtamisjärjestelmän vaatimukset, ja mitä he käytännössä tekevät ja päättävät. Hyvälle turvallisuuskulttuurille on ominaista johtajien ja yksilöiden yhteinen sitoutuminen turvalliseen toimimiseen kaikissa tilanteissa, erityisesti silloin kun vastassa on kilpailevia tavoitteita.

Turvallisuuskulttuuriin perehtynyt psykologian tohtori Teemu Reiman teki Traficomille vuonna 2023 julkaistun selvityksen, jonka päätavoitteena oli tuottaa rautatieliikenteen harjoittajille ja rataverkon haltijoille tietoa siitä, miten turvallisuuskulttuurin kehittäminen ja seuranta voidaan integroida osaksi turvallisuusjohtamisjärjestelmää.

Tämän selvityksen innoittamana VR halusi tutkia ja selvittää VR-Yhtymän turvallisuuskulttuurin nykytilaa. Tätä pidettiin tärkeänä, koska heidän toimintansa on turvallisuuskriittistä ja VR haluaa olla edelläkävijä turvallisuudessa.

VR on jo pitkään kehittänyt turvallisuuttaan systemaattisesti ja huomioinut myös niin sanotut inhimilliset tekijät turvallisuusjohtamisjärjestelmässään. VR:n riskienhallintajohtaja Anna Melleri toteaa, että VR halusi nyt ottaa seuraavan askeleen turvallisuusmatkallaan ja systematisoida myös turvallisuuskulttuurin seurannan ja kehittämisen. Hän myös toteaa, että VR halusi ulkopuolisen näkemyksen turvallisuuskulttuuriinsa eräänlaisena ”lähtötason mittauksena” ennen kuin turvallisuuskulttuurin kehittämistä ja seurantaa aloitetaan systemaattisesti.

VR-Yhtymän turvallisuuskulttuurin arviointi julkaistiin keväällä 2024. Arvioinnin toteuttivat Reiman ja Jesse Hakala. VR:n Ruotsin toimintojen osalta tehtiin yhteistyötä ruotsalaisen MTO Säkerhet
-yrityksen kanssa. Nykytilan arvioinnin lisäksi projektin tavoitteena oli luoda VR:lle turvallisuuskulttuurin jatkuvan parantamisen ja systemaattisen seurannan malli.

Turvallisuuskulttuurin arvioinnissa on hyödynnetty eri menetelmiä

Arviointi toteutettiin työpajojen, yksilö- ja ryhmähaastatteluiden sekä henkilöstökyselyn avulla. Työpajoja järjestettiin yhteensä kahdeksan ja niihin osallistui liiketoimintojen johtoryhmien jäseniä, asiantuntijoita sekä henkilöstön edustajia.

Haastatteluissa keskusteltiin yhteensä yli 100 VR:läisen kanssa, jotka edustivat eri yksiköitä, henkilöstöryhmiä ja rooleja. 33 kysymystä sisältävään turvallisuuskulttuurikyselyyn saatiin vastauksia 4 600 VR:läiseltä (54 prosenttia henkilöstöstä), ja näistä lähes 1 000 kirjoitti myös omia näkemyksiään kyselyn avoimeen kysymykseen numeeristen vastausten lisäksi.

Tämä kaikki toteutettiin vuoden 2023 aikana. Vuoden 2024 alussa tulokset käytiin läpi kaikkien liiketoiminta-alueiden johtoryhmissä keskustellen myös keskeisistä toimenpiteistä.

Arvioinnin perusteella turvallisuuskulttuuri on VR:llä viime vuosina parantunut erityisesti Suomen toiminnoissa. Esimerkiksi turvallisuusjohtamiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota, inhimilliset tekijät otetaan paremmin huomioon, turvavarusteet ovat parantuneet ja moneen yksikköön on onnistuttu luomaan avoimen turvallisuuskulttuurin ilmapiiri.

Kehitettävää kuitenkin myös riittää. Haastateltavat muun muassa totesivat, että suunta on oikea ja että on hyvä, että turvallisuudesta puhutaan enemmän, mutta myös tekoja kaivattiin lisää. Arvioinnissa havaittiin, että tehtävien, paikkakuntien ja liiketoiminta-alueiden välillä oli suuria eroja kulttuurin eri piirteiden suhteen.

Turvallisuuskulttuuriarviointi kannatti tehdä

Mellerin mukaan VR:n turvallisuuskulttuuriarviointi onnistui hyvin. Arviointityö jo itsessään nosti turvallisuuskulttuurin VR:n sisäiseen keskusteluun eri organisaatiotasoille.

Johdon työpajoissa keskusteltiin turvallisuuskulttuurin lisäksi VR:n arvoista, johtamisesta ja turvallisuuden toimintamallien kehitystarpeista, mitä harvemmin näin laajasti saa toteutettua. Tulosten käsittely jokaisessa liiketoiminnan johtoryhmässä oli hedelmällistä ulkopuolisen asiantuntijan johdattelemana.

Asiantuntija auttoi tulosten tulkinnassa ja keskeisten toimenpiteiden ideoinnissa tuoden myös sopivasti hyviä käytäntöjä muista yksiköistä, yrityksistä ja turvallisuuskriittisiltä toimialoilta. Mellerin mukaan yllättävintä oli se, että varsin moni tutkimuksen havainto oli jo sisäisesti tunnistettu, mutta niiden vaikutusta turvallisuuskulttuuriin ei ollut hahmotettu.

Ulkopuolisen näkemyksen etuna oli tulosten objektiivinen tulkinta ja yksikkökohtaisiin havaintoihin pureutuminen sekä yksiköiden keskinäinen vertailu samoilla turvallisuuskulttuurimääritelmillä. Sisäisesti toteutettuna tämä olisi ollut haasteellista.

Jatkuva kehittäminen

VR hyödyntää arvioinnin tuloksia osana liiketoiminta-alueiden kehittämisohjelmia. Melleri kertoo, että arviointi nosti esille tärkeimpiä kehittämisen painopisteitä, joita VR:llä ovat tällä hetkellä muun muassa turvallisuusviestintä, esihenkilöiden turvallisuusjohtamisen ja -osaamisen kehittäminen sekä turvallisuuspalkitsemisen kehittäminen.

Suunnitelmissa on myös, että turvallisuuskulttuurin kehitystä tullaan seuraamaan tiivistetyllä kyselyllä osana vuosittaista henkilöstötutkimusta. Laajemman ulkopuolisen asiantuntijan suorittaman turvallisuuskulttuuriarvioinnin toteutus voisi olla seuraavan kerran mahdollista 4-5 vuoden päästä. Melleri korostaa, että turvallisuuskulttuurin arviointi vaatii organisaation sitoutumista. Onnistuminen edellyttää suunnittelu- ja valmistelutyötä turvallisuuspuolelta, jotta projekti saadaan toteutettua siten, että se tuottaa yritykselle kehittämisen kannalta arvokasta tietoa.

Reiman muistuttaa, että turvallisuuskulttuurin kehittämisen tulee olla ennakoivaa. Turvallisuustaso ei säily, ellei sitä aktiivisesti ylläpidetä ja kehitetä. Organisaatioiden kulttuureilla on taipumus rämettyä, jollei niistä huolehdita. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen tuleekin olla aktiivista toimintaa, jossa ylläpidetään näkemystä nykyisestä kulttuurista samalla kun heikkouksiin pyritään puuttumaan. Yhtä tärkeää on tunnistaa toiminnan vahvuudet ja huolehtia näiden säilymisestä.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2024.

Tilaa lehti! 

Loomis  –  kultaryntäyksestä kansainväliseksi rahahuoltoalan  yritykseksi 

Loomis on kansainvälinen rahahuoltoalan yritys, joka tarjoaa asiakkailleen käteiseen rahaan liittyviä palveluita, kuten rahankuljetuksia, laskentapalveluita (pankeille alihankintana).

Kävin kesällä keskustelemassa Loomis Suomi Oy:n toimitusjohtajan Harri Veijolan kanssa. Loomis on kansainvälinen rahahuoltoalan yritys, joka tarjoaa asiakkailleen käteiseen rahaan liittyviä palveluita, kuten rahankuljetuksia, laskentapalveluita (pankeille alihankintana), Otto-automaattien hoitoa, yösäilöjä, rahankierrätysjärjestelmiä, valuuttapalveluita, arvotavarankuljetuksia (kotimaassa ja ulkomailla) sekä erilaisia käteiseen liittyviä teknisiä ratkaisuja.

Kansainvälinen Loomis toimii Suomessa kahden yhtiön, rahankäsittelyyn keskittyvän Loomis Suomen ja automaattitoiminnasta vastaavan Loomis Automatian voimin. Tänä päivänä yrityksellä on toimintaa 23 maassa
työllistäen yli 22 000 ihmistä. Veijola kertoo, että Loomis Suomi Oy toimii koko valtakunnan alueella mainoslauseensa mukaisesti: ”Hangosta-Ivaloon välillä räätälöityä käteisturvaa.”

Suomessa yritys on alan markkinajohtaja. Alalla toimivat myös norjalaiset Nokas Finland ja automaattitoimija Nokas CMS sekä S-ryhmän Reila Palvelut Oy. Loomis Suomen asiakkaita ovat pankit, isot vähittäiskaupan ketjut sekä myös muut yritykset ja julkishallinto. Automatian kautta yritys näkyy myös kuluttaja-asiakkaiden suuntaan. ”Loomiksella on siis erittäin merkittävä rooli käteisen logistiikassa ja käsittelyssä Suomessa”, toteaa Veijola.

Kultaryntäyksestä kaikki alkoi

Loomiksen yli 170-vuotinen historia ylettyy kauas Yhdysvaltojen kultaryntäyksen ajalle. Vuonna 1852 Wells Fargo & Co. aloitti rahahuoltopalvelut Yhdysvalloissa, kun se perustettiin Henry Wellsin ja William G.
Fargon toimesta. Yritys perustettiin Kalifornian kultaryntäyksen aikaan, jolloin oli suuri tarve luotettaville pankki- ja kuljetuspalveluille.

Wells ja Fargo olivat jo yrityksen perustaessaan menestyksekkäitä liikemiehiä, jotka olivat perustaneet yhdessä myös American Expressin. He näkivät mahdollisuuden tarjota pankki- ja kuljetuspalveluja länteen muuttaville ihmisille ja yrityksille, jotka tarvitsivat turvallisia ja luotettavia tapoja kuljettaa rahaa ja muita arvotavaroita.

Wells Fargo & Co. aloitti toimintansa San Franciscossa ja tarjosi aluksi pankkipalveluita, kuten talletuksia, lainoja ja valuutanvaihtoa. Lisäksi yritys tarjosi arvokuljetuspalveluita, joilla kuljetettiin kultaa, rahaa ja muita arvotavaroita turvallisesti eri puolille Kaliforniaa ja muualle Yhdysvaltoihin.

Yritys laajensi nopeasti toimintaansa kattamaan koko Yhdysvaltojen länsiosan ja tuli tunnetuksi luotettavista hevosvaunuillaan suoritetuista arvokuljetuksista. Wells Fargon ikoniset vaunut ja niihin liittyvät palvelut tulivat olemaan olennainen osa Yhdysvaltojen lännen historiaa. Vuosien kuluessa Wells Fargo laajensi palvelujaan ja kehittyi merkittäväksi finanssilaitokseksi.

Old Number One

Veijola kertoo, että nykyisen Loomiksen kannalta toinen merkittävä alkusysäys tapahtui vuonna 1905, kun Lee Loomis perusti Cleary Creek Commercial Companyn. Loomis toimitti koiravaljakon avulla Alaskan kaivostyöläisille päivittäistavaroita ja varusteita sekä palasi kullan kanssa. Tämän jälkeen meni 20 vuotta, kunnes hän perusti Loomis Armored Car Servicen.

Loomis valmisti ja otti käyttöön ensimmäisen mittatilaustyönä valmistetun turvallisen panssaroidun kuljetusajoneuvon, jota myöhemmin kutsuttiin nimellä ”Old Number One”. Yritys laajensi liiketoimintaansa Yhdysvaltojen länsiosiin ja Kanadaan.

Vuonna 1997 kaksi johtavaa rahahuoltoalan yritystä, Loomis Armored Inc. ja Wells Fargo Armored Service Corporation, yhdistyivät. Tämän myötä syntyi yksi maailman suurimmista rahahuoltopalveluiden tarjoajista: Loomis, Fargo & Co.

Vuonna 2001 ruotsalainen Securitas AB osti Loomis, Farco & Co:n ja yhdisti sen Securitas Cash Handling Services -yksikköön. Vuonna 2006 Securitas puolestaan ilmoitti aikovansa jakaa liiketoimintansa erillisiksi, erikoistuneiksi turvallisuusyrityksiksi. Securitas Cash Handling Servicestä tuli Loomis.

Vuonna 2008 Loomis listattiin Tukholman pörssiin, ja Loomis AB on sittemmin kasvanut ja laajentunut globaalisti sekä sillä on toimintaa monissa maissa ympäri maailmaa.

Työn riskit – arvokuljetusryöstöt

Arvokuljetusryöstöjen määrä maailmalla vaihtelee vuosittain ja alueittain. Yleisesti ottaen arvokuljetusryöstöt ovat kuitenkin melko harvinaisia, mutta kun niitä tapahtuu, ne voivat olla erittäin väkivaltaisia ja hyvin suunniteltuja.
Useimmat arvokuljetusyritykset ja turvallisuuspalvelut pyrkivätkin jatkuvasti parantamaan menetelmiään ja teknologioitaan ryöstöjen estämiseksi.

Tarkkoja tilastoja arvokuljetusryöstöistä on vaikea saada, koska kaikki eivät välttämättä tule julkisuuteen ja eri maat raportoivat niistä eri tavoin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvokuljetusryöstöjä tapahtuu vuosittain useita kymmeniä, mutta niiden määrä on suhteellisen alhainen maan laajuuteen ja väestöön suhteutettuna.

Latinalaisessa Amerikassa, erityisesti Brasiliassa ja Meksikossa, arvokuljetusryöstöt ovat yleistyneet viime vuosina. Näillä alueilla on tapahtunut useita väkivaltaisia ryöstöjä, joissa on käytetty raskasta aseistusta ja räjähteitä. Aasiassa ja Afrikassa arvokuljetusryöstöjen määrä on puolestaan yleensä alhaisempi, vaikkakin esimerkiksi Etelä-Afrikassa on tapahtunut useita arvokuljetusryöstöjä viime vuosina.

Euroopassa tilanne vaihtelee maittain. Ruotsissa ja Saksassa on ollut merkittäviä arvokuljetusryöstöjä. Suomessa on tapahtunut arvokuljetusryöstöjä, mutta ne ovat kuitenkin melko harvinaisia. Esimerkiksi Salossa vuonna 2016 G4S:n arvokuljetusauto pysäytettiin moottoritielle ja aseistetut ryöstäjät pakottivat autossa yksin olleen kuljettajan ulos autosta. Ryöstäjät olivat aseistautuneet konetuliaseilla ja ampuivat useita laukauksia.

Salon tapaus ei suinkaan ole ainoa arvokuljetusryöstö, joka on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Monessa tapauksessa tekijänä on ollut ruotsalaisia.

Riskienhallinta ja työturvallisuus

Veijola toteaa, että arvokuljetusryöstöjen estämiseksi Loomis ja poliisi tekevät Suomessa tiivistä yhteistyötä. Erilaiset turvallisuustoimenpiteet ovatkin auttaneet vähentämään ryöstöjen määrää ja vaikeuttaneet niiden toteuttamista.

Arvokuljetuksia suojataan nykyään useilla edistyksellisillä menetelmillä ja teknologioilla. Arvokuljetuksissa käytetään esimerkiksi vahvasti panssaroituja ajoneuvoja, jotka on suojattu luodeilta, räjähteiltä ja muilta uhilta. Lisäksi ne on varustettu vahvoilla lukitusjärjestelmillä.

Ajoneuvoissa on asennettuna kameroita, jotka tallentavat kaiken toiminnan ajoneuvon sisällä ja sen ympärillä, sekä hälytysjärjestelmiä, jotka aktivoituvat, jos ajoneuvoon murtaudutaan tai jos hätätilanne havaitaan.

Lisäksi ajoneuvoissa on seurantalaitteet, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen seurannan. Hälytysjärjestelmät aktivoituvat, jos ajoneuvo poikkeaa suunnitellulta reitiltä.

Kuljetusten turvallisuus pyritään varmistamaan myös reittien ja aikataulujen vaihtelulla. Ajoneuvot eivät kulje aina samoja reittejä tai samoihin aikoihin. Tämä vaikeuttaa rikollisten mahdollisuuksia suunnitella hyökkäyksiä.

Henkilökunnan merkitystä arvokuljetusten turvallisuudessa ei voi vähätellä. Hyvin koulutettu henkilökunta on olennaista. Turvallisuuden lisäämiseksi kuljetusastioihin ja ajoneuvoihin voidaan asentaa elektronisia sinettejä ja sensoreita, jotka ilmoittavat, jos astiat avataan ilman valtuutusta tai jos ajoneuvoon kohdistuu fyysinen hyökkäys. Samoin arvotavaroiden säilytysastiat ja lukot on usein suojattu monimutkaisilla turvakoodeilla ja salausmenetelmillä.

Käteisen rooli nyt ja tulevaisuudessa

Käteisen käytön väheneminen on tiedostettu myös Loomiksella viimeisien vuosien aikana. ”Toisaalta nykyinen epävakaa maailmantilanne on ollut tietynlainen muistutus kaikille käteisen tarpeellisuudesta osana maksamista. Koko maksuliikennejärjestelmä ei voi olla pelkän korttimaksamisen takana”, muistuttaa Veijola.

Käteisinfrastruktuuria ei voi myöskään luoda yhtäkkiä, vaan sitä on pidettävä jatkuvasti yllä. Kriisitilanteen aikana käteistä ei voida käyttää varajärjestelmänä, jos sitä ei muuten käytetä.

”Moni ajattelee, että käteistä käytetään nykyisin todella vähän. Todellisuudessa euroseteleitä on liikkeellä enemmän kuin koskaan. Euroopassa käteinen on monelle edelleen pääasiallinen maksuväline ja Suomessakin se on sitä noin 10 prosentille kuluttajista”, sanoo Veijola.

Käteisen käytön puolesta puhuu myös sen konkreettisuus: esimerkiksi taloudenhallinnassa tai lapsille rahan arvon opettamisessa käteinen on ylivoimainen. Loomiksella nähdäänkin, että käteiselle on paikka myös tulevaisuudessa.

Käteisen käyttö vähenee, mutta aiempaa hitaammassa tahdissa. Tähän myös ohjaa valmistelussa oleva lainsäädäntö, joka velvoittaisi toimijoita vastaanottamaan ja luovuttamaan käteistä.

Loomiksen tavoitteena on tulevaisuudessa pitää käteinen valtakunnallisesti saatavilla olevana ja kustannustehokkaana vaihtoehtona sekä luoda konsepteja, joilla käteisen rahan vastaanottaminen on helppoa ja kannattavaa. Yksi innovaatioista on Loomis Pay, jonka avulla yrityksen maksuliikenne voidaan yhdistää maksuvälineestä riippumatta yhdeksi palveluksi.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2024.

Tilaa lehti! 

Salto  – Baskimaan ylpeys

Salto Systems on espanjalainen elektronisiin lukitusjärjestelmiin erikoistunut yritys, jonka perusti ryhmä espanjalaisia alan toimijoita vuonna 2001.

Salto Systems on espanjalainen elektronisiin lukitusjärjestelmiin erikoistunut yritys, jonka perusti ryhmä espanjalaisia alan toimijoita vuonna 2001. He halusivat kehittää paremman ja joustavamman lukitusjärjestelmän kuin perinteiset mekaaniset lukot, ja heidän ideanaan oli kehittää kulunhallintajärjestelmä, jossa liikutetaan kulkutunnisteella tietoa.

Salto on nykyään tunnettu innovatiivisista ratkaisuistaan, ja siitä on kehittynyt yksi johtavista valmistajista maailmassa. Saltolla on yli 40 toimistoa ympäri maailmaa, projekteja yli 90 maassa ja työntekijöitä yli 1 700. Suomessa Salto on toiminut vuodesta 2007 lähtien.

Salton tehdas sijaitsee San Sebastiánissa eli Donostiassa. Se on Gipuzkoan maakunnan pääkaupunki Baskimaan itsehallintoalueella Pohjois-Espanjassa. Kaupungin asukasluku on noin 190 000. Donostia sijaitsee Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Donostiasta on kotoisin jalkapallojoukkue Real Sociedad, jonka hyökkääjä Mikel Oyarzabal teki voittomaalin jalkapallon EM-finaalissa.

Kävin vierailemassa Salton tehtaalla ja tutustumassa heidän ratkaisuihinsa sekä tehtaan tuotantoon.

Monipuolinen tuotevalikoima

Salton ensimmäinen tuote oli Salto Virtual Network (SVN) -järjestelmä, joka mahdollisti offline-lukkojen yhdistämisen verkkoon ilman kaapelointia tai langattomia yhteyksiä. Tämä puolestaan mahdollisti lukitusjärjestelmän päivittämisen ja hallinnan keskitetysti.

Nykyään Salton tuotevalikoimaan kuuluu muun muassa älylukot, elektroniset sylinterit, kulunvalvontajärjestelmät ja mobiiliratkaisut. Tuotteita käytetään hotelleissa, yliopistoissa, toimistorakennuksissa, terveyden-
huoltolaitoksissa ja muissa tiloissa, joissa tarvitaan edistyneitä ja luotettavia lukitusratkaisuja.

Salto erottuu kilpailijoistaan muun muassa innovatiivisen teknologian, laajan tuotevalikoiman ja korkean turvallisuustason kautta. Se panostaakin voimakkaasti tuotteidensa turvallisuuteen, mikä tekee heidän
järjestelmistään erityisen houkuttelevia asiakkaille, jotka tarvitsevat korkeaa turvallisuustasoa.

Tuotteet ovat myös helppokäyttöisiä ja helposti hallittavia. Ne ovat tunnettuja lisäksi kestävyydestään ja luotettavuudestaan, mikä on erityisen tärkeää ympäristöissä, joissa lukkojen on kestettävä jatkuvaa käyttöä ja vaativia olosuhteita.

Lean-tuotanto

Kuten monella muullakin tehtaalla, niin tuotannon kasvaessa seinät tulevat vastaan. Salton tehtaalla ei ollut mahdollisuutta enää laajentaa tontin rajoitteiden takia. Sen vuoksi he uudistivat koko tuotantoprosessin pari vuotta sitten.

Muutos kohti Lean-tuotantotapaa oli aluksi haastavaa, mutta kokonaistehokkuuden kannalta erittäin kannattavaa. Suurin muutos oli koko logistiikan ja tuotannon muutos.

Ennen tehtiin vaiheittain eri tuotteita perinteisesti linjassa, kun nyt samassa työpisteessä tehdään koko tuote alusta loppuun. Näin voidaan tuotekohtaisesti reagoida vaihteluun ja lisätä tarvittaessa virtausta.

Samalla kehitettiin päivittäisjohtamista (Shop Floor Management, SFM). Tämä näkyy vuoropalavereissa yhteisen infotaulun äärellä, jossa seurataan tuotantoa päivätasolla. Samalla poikkeamat analysoidaan ja tarvittavista jatkotoimenpiteistä päätetään välittömästi. Kaikki muu siirretään erillisen ongelmanratkaisuryhmän käsiteltäväksi ja ratkottavaksi.

Turvallisuusasiat vahvasti esillä tuotannossa

Turvallisuusasiat ovat esimerkillisesti esillä päivittäisessä työssä ja taulupalavereissa. Kaikki läheltä piti -tilanteet ja tapaturmat käsitellään päivittäin sekä havaintoja tehdään aktiivisesti. Turvallisuustavoitteet ja -mittarit ovat osana tuotannon raportointia. Johto tekee myös aktiivisesti turvallisuuskierroksia tuotannossa.

Usein sanotaan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Tällä tarkoitetaan sitä, että alan ammattilaiselta puuttuvat ne tiedot ja taidot, jotka ammattilainen hallitsee työssään hyvin. Tässä tapauksessa Baskimaan ylpeys voi olla hyvin ylpeä myös tehtaan turvallisuuskulttuurista.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2024.

Tilaa lehti! 

Koneasetus tuo digitaalisuuden mukaan koneiden turvallisuuteen

Digitaalisuus on jo pitkään ollut koneiden dokumentoinnissa, mutta nyt tämä huomioidaan ensimmäistä kertaa EU:n koneasetuksessa.

Euroopan unionin koneasetus (2023/1230/EU) julkaistiin vuonna 2023, mutta sitä sovelletaan vuodesta 2027 alkaen, jolloin se korvaa konedirektiivin (2006/42/EY). Asetuksessa on yhtenä isona muutoksena digitaalisuuden mukaan ottaminen koneen teknisessä dokumentoinnissa.

Digitaalisuus on jo pitkään ollut koneiden dokumentoinnissa, mutta nyt tämä huomioidaan ensimmäistä kertaa koneasetuksessa. Asetuksessa myös kerrotaan, mitä asioita on otettava huomioon koneasetuksen mukaisissa teknisissä asiakirjoissa, kun ne ovat yksinomaan digitaalisessa muodossa.

Komissio tavoittelee saavuttavansa tällä uudistuksella useiden satojen miljoonien eurojen vuosittaisia säästöjä sekä uusia innovaatioita, joten ihan pienestä asiasta ei ole kysymys. Kun puhutaan pelkistä säästöistä konevalmistajille, arvion suuruusluokka voi olla oikean suuntainen.

Digitaalisuus tuo myös uusia mahdollisuuksia tehdä laadukkaampaa koneiden turvallisuutta tehokkaimmilla prosesseilla. Vastuullisin konevalmistaja pystyy tarjoamaan uusia palveluita olemalla työnantajan kumppani myös koneen turvallisuudessa, vieläpä koko koneen elinkaaren ajan.

Ymmärretäänkö koneiden teknisen turvallisuuden kokonaisuus riittävästi?

Koneiden turvallisuus tehdään tekniikalla ja teknologialla. Tämän turvallisuuden tekee koneen valmistaja, ja koneen turvallisuuden pitää täyttää koneasetuksen asettamat turvallisuuden minimivaatimukset.

Työympäristön turvallisuuden ja koneasetuksen kohdalla yrityksillä on haastetta nähdä koneasetuksen tuomia hyötyjä yrityksen turvallisuuden hallintaan. Kaikkien toimijoiden tavoite tulisi olla, että työnantajan koneet ovat turvallisia. Tämä sama tavoite tulee olla koneiden valmistajilla ja modernisoijilla; osoitetaan, että toimitaan vastuullisesti ja laadukkaasti.

Kun olemme tekemässä teknistä turvallisuutta työnantajalle, työsuojelutoiminta on ratkaisevassa roolissa. Joissain yrityksissä, varsinkin projektitoiminnan aikana (uusi kone), yrityksen teknisen osaston rooli voi ulottua kenttätason yläpuolelle (työsuojelutoiminta).

Koneiden teknistä turvallisuutta on toteuttamassa suuri määrä henkilöitä. He ovat usein eri yrityksistä ja alihankintaketjuista. Heidän lähtökohtansa teknisen turvallisuuden tekemiseen vaihtelevat, ja heidän tuottamansa dokumentaatio vaihtelee.

Yhtenäinen ja selkeä toimintatapa puuttuu, vaikka koneasetus ja koneiden turvallisuuden standardit määrittävät minimivaatimukset koneen turvallisuudelle. Kaikkien yhteinen tavoite tulisi olla, että työpaikan koneet ovat turvallisia.

Työnantajan haasteena on erittäin laaja ja pirstaleinen toimintaympäristö, joka vaikeuttaa työsuojelutoimintaa ja lisää kustannuksia. Yrityksissä ei saada turvallistamistoimenpiteitä käynnistettyä.

Koneasetus ja merkittävä muutos

Koneasetukseen on otettu ensimmäistä kertaa mukaan koneen merkittävän muutoksen määritelmä. Merkittävällä muutoksella on haluttu selkeyttää toimimista koneen muutoksissa, jotka liittyvät koneen turvallisuuteen, sääntelyn selkeyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Tässä muutamia keskeisiä syitä:

Turvallisuuden varmistaminen: Koneiden merkittävät muutokset voivat vaikuttaa niiden turvallisuuteen. Määrittelemällä, mitä pidetään merkittävänä muutoksena, voidaan varmistaa, että tällaiset muutokset arvioidaan asianmukaisesti ja että koneiden turvallisuusstandardit täyttyvät myös muutosten jälkeen.

Dokumentoinnin ja raportoinnin parantaminen: Kun merkittävä muutos määritellään selkeästi, yritykset tietävät, milloin heidän tulee päivittää koneiden turvallisuusdokumentaatio. Tämä parantaa kokonaisvaltaista turvallisuustiedon hallintaa ja mahdollistaa uudenlaisien turvallisuuden hallintaan liittyvien mittareiden kehittämisen (tilannekuva).

Teknologian ja innovaatioiden huomioiminen: Teknologian kehitys ja innovaatiot voivat johtaa uusiin käyttötapoihin ja muutostarpeisiin koneissa. Määritelmä merkittävälle muutokselle auttaa varmistamaan, että uudet teknologiat otetaan huomioon turvallisuusvaatimuksissa ja että innovaatiot eivät vaaranna käyttäjien turvallisuutta.

Oikeudenmukaisuus ja yhdenmukaisuus: Yhtenäinen määritelmä varmistaa, että kaikki toimijat EU:n alueella noudattavat samoja vaatimuksia. Tämä luo tasavertaiset kilpailuolosuhteet ja estää tilannetta, jossa jotkut yritykset voisivat hyötyä löyhemmistä tulkinnoista.

Vastuu ja jäljitettävyys: Selkeä määritelmä merkittävälle muutokselle auttaa määrittämään vastuualueet koneiden turvallisuuden suhteen. Jos koneessa tapahtuu onnettomuus merkittävän muutoksen jälkeen, voidaan helpommin jäljittää, onko muutos tehty sääntöjen mukaisesti ja kuka on vastuussa.

Sääntelyn selkeys: Selkeä määritelmä merkittävälle muutokselle auttaa yrityksiä ja valmistajia ymmärtämään, milloin heidän tulee noudattaa uusia sääntelyvaatimuksia. Tämä vähentää epäselvyyksiä ja auttaa yrityksiä toimimaan sääntöjen mukaisesti.

Riippumatta siitä, onko koneeseen tehtävä muutos koneasetuksen mukainen merkittävä muutos vai ei, on työnantajan velvollisuus pitää kone ajankohdan turvallisuusvaatimusten mukaisena (käyttöasetus).

Merkittävä muutos tarkoittaa, että käynnistämme uuden vaatimustenmukaisuuden arvioinnin.  Koneasetuksessa todetaan seuraavasti: ”Jotta vältetään tarpeeton ja kohtuuton rasite, ei pitäisi edellyttää, että merkittävän muutoksen tekevä henkilö toistaa testejä ja laatii uusia asiakirjoja sellaisille koneille tai vastaaville tuotteille, jotka ovat osa koneyhdistelmää ja joihin muutos ei vaikuta.”

Koneen tekniset asiakirjat tekee ja kokoaa koneen valmistaja, ja näiden asiakirjojen ylläpito tulee tehdä ja organisoida koko koneen elinkaaren ajan. Vaikka tekisimmekin muutoksia ja merkittäviäkin muutoksia, on työmäärä huomattavasti pienempi ja kustannustehokkaammin toteutettu.

Vielä kun kaikkien osapuolien toimintatapa on samankaltainen tai he käyttävät koneasetuksen mukaista palvelua, helpottuu asia olennaisesti. Teknisestä turvallisuudesta vastaaville tulee yhtenäinen ”kieli”, ja yritys rutinoituu tuottamaan turvallisia koneita.

Ajatusta vielä pidemmälle vietynä tulisi osapuolilla olla alkuperäisen koneen valmistajan tekemät koneen turvallisuuteen liittyvät asiakirjat, joita päivitetään muutoksien/modernisointien yhteydessä (esimerkiksi riskien arviointi).

Standardit ovat hyvä apu vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa. Yritys oppii ja kehittyy, kun sillä on yhtenäinen toimintatapa. Jotta pystyy vertailemaan eri toimijoita keskenään (kustannusvaikutus), on hyvä, että kaikki tekevät saman tavan mukaisesti (koneasetus). Näin he ovat yhdenvertaisia kilpailutuksessa sekä toiminta on vastuullista ja läpinäkyvää.

Riskienhallintaa tukevat työvälineet koneturvallisuudessa

Vaikka meillä on käytössä koneasetus ja koneiden turvallisuuden standardointi, hallinnoimme ja teemme koneiden turvallisuutta yksittäisten asiakirjojen avulla – jokainen toimija omalla tavallaan, omin ilmaisuin ja sanoin. Tällainen toiminta ei ole tehokasta.

On hyvä tiedostaa, että kaupalliset työturvallisuuden sovellukset eivät käsittele koneiden teknistä turvallisuutta koneasetuksen ja koneiden turvallisuuden standardoinnin mukaisesti, vaikka myös koneiden riskilähteet niihin syötetäänkin.

Uudistuvan koneasetuksen myötä meillä on mahdollisuus kehittää uusia digitaalisia palvelukokonaisuuksia, jotka mahdollistavat koneiden teknisen turvallisuuden hallinnan alkaen koneen valmistuksesta, jatkuen koneen koko elinkaaren ajan, koneen käytöstä poistoon asti. Näin kone on koko elinkaarensa ajan vähintään koneasetuksen minimivaatimusten mukainen.

Digitaalisilla työvälineillä kaikkien koneiden turvallisuuteen liittyvä tieto on samassa paikassa. Myös asiantuntijaneuvoja, ohjeita ja palveluita on helppoa sekä kustannustehokasta jakaa digitaalisen palvelun kautta.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2024.

Tilaa lehti! 

Vaaralliset kemikaalit  yrityksissä

Yritysten on huolehdittava henkilöstön vastuualueista, arvioitava kemikaalien riskit sekä ylläpidettävä kemikaaliluetteloa ja käyttöturvallisuustiedotteita.

Teollisuudessa yritykset säilyttävät, varastoivat, käyttävät, käsittelevät ja mahdollisesti valmistavat toimintaansa liittyen useitakin eri vaaraominaisuuksien kemikaaleja.

Vaaralliset kemikaalit ovat aineita, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Ne voivat olla syttyviä, räjähtäviä, myrkyllisiä, syövyttäviä, reaktiivisia sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisia. Olomuodoltaan ne voivat olla nestettä, kaasua, aerosolia, kiinteää, jauhetta, hyytelöä, seosta sekä olla pakattaessa tai prosessissa eri paineissa ja eri lämpötiloissa.

Vaaralliset kemikaalit ovat aineita, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Ne voivat olla syttyviä, räjähtäviä, myrkyllisiä, syövyttäviä, reaktiivisia sekä terveydelle ja ympäristölle vaarallisia. Olomuodoltaan ne voivat olla nestettä, kaasua, aerosolia, kiinteää, jauhetta, hyytelöä, seosta sekä olla pakattaessa tai prosessissa eri paineissa ja eri lämpötiloissa.

Yrityksissä käytetään monenlaisia vaarallisia kemikaaleja, kuten liuottimia, hapettimia, syövyttäviä aineita sekä syttyviä ja myrkyllisiä nesteitä ja -kaasuja. Yritysten on huolehdittava henkilöstön vastuualueista, arvioitava kemikaalien riskit sekä ylläpidettävä kemikaaliluetteloa ja käyttöturvallisuustiedotteita.

Lisäksi tulee asentaa varoitusmerkkejä, huolehtia rakenteiden/laitteiden turvallisuudesta, laatia käyttö-, työ- ja häiriötilanneohjeet sekä kouluttaa työntekijät, jotta kemikaalien käsittely on turvallista.

Kemikaalilainsäädännön lisäksi yritysten tulee ottaa huomioon vaarallisten aineiden kuljetussäännökset. Niissä on säännelty esimerkiksi erilainen aineiden luokittelu ja varoitusmerkit, jotka yrityksen henkilökunnan tulee tunnistaa. Kaikkia kemikaaleja ei luokitella kuljetuksessa vaarallisiksi (esimerkiksi pesuaineita), tai vastaavasti kaikki vaaralliset aineet kuljetuksessa eivät ole kemikaaleja
(esimerkiksi inertit kaasut ja radioaktiiviset aineet).

Kemikaalien reititys on oltava suunnitelmallista niiden saapuessa yrityksen lastauslaiturille ja siitä varaston kautta tuotannon käyttöön. Prosessissa mahdollisesti muodostuva ongelmajäte tulee asianmukaisesti ja suunnitelmallisesti hävittää.

Kemikaalien kokonaismäärä ja viranomaisvalvonta

Kemikaalien kokonaismäärä ratkaisee sen, onko kyseessä:

1. Kemikaalin säilytys, jolloin viranomaisena toimii pelastusviranomainen, joka valvontasuunnitelmansa (pelastuslaki) riskien arvioinnin pohjalta määrittelee kohteen palotarkastusvälin.
2. Vähäinen teollinen käsittely ja varastointi, jolloin viranomaisena toimii kemikaalilainsäädännön mukaisesti pelastusviranomainen. Toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus liitteineen paikalliselle pelastusviranomaiselle. Ilmoituslomake löytyy esimerkiksi pelastuslaitosten kumppanuusverkoston sivuilta.
3. Laajamittainen teollinen käsittely ja varastointi, jolloin viranomaisena toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes), jolle lupahakemus liitteineen on toimitettava hyvissä ajoin. Toiminnanharjoittajalla on oltava kemikaalien käytönvalvoja(t) sekä laadittava kemikaalilainsäädännön mukainen sisäinen pelastussuunnitelma, joka on päivitettävä kolmen vuoden välein. Harjoituksia tulee myös pitää säännöllisesti.
4. Toimintaperiaateasiakirja, jolloin lupa- ja valvontaviranomaisena toimii Tukes. Asiakirjassa tulee muun muassa ottaa huomioon kohteen suuronnettomuus- ja muu onnettomuusvaara sekä turvallisuus-
   johtamisjärjestelmä. Asiakirja tulee tarkastaa vähintään joka viides vuosi.
5. Turvallisuusselvitys, jolloin lupa- ja valvontaviranomaisena toimii Tukes. Turvallisuusselvitys sisältää kuvaukset tuotantolaitoksesta ja sen ympäristöstä, turvallisuusjohtamisjärjestelmästä, toiminnan vaaroista, vaarojen hallinnasta sekä toimenpiteistä onnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi. Turvallisuusselvitys tulee pitää ajan tasalla ja tarkastaa vähintään joka viides vuosi.

KemiDigin suhdelukulaskurin hyödyntäminen

Tukes ylläpitää KemiDigi-palvelua, jossa on suhdelukulaskuri. Sen avulla yritys voi määrittää kemikaaliturvallisuuslain mukaisen ilmoitus- tai lupatarpeen kirjautumatta KemiDigiin. Laskuriin kirjataan kaikki yrityksen kemikaalit, ja suhdelukulaskennan tulos erittelee aineiden terveysvaarat, ympäristövaarat, fysikaaliset vaarat ja muut vaarat.

Laskurissa on valmiina valittavaksi useita aineita tai aineryhmiä, jotka antavat myös luokitustietoja. Tietojen oikeellisuuden vuoksi yrityksen tulisi tarkastaa kaikkien aineiden käyttöturvallisuustiedotteista laskuriin oikeat luokitustiedot (muun muassa aineseokset ja pitoisuudet).

Myös alle ilmoitus- ja luparajojen olevan yrityksen on perusteltua käyttää KemiDigiä dokumentoidakseen ja ylläpitääkseen kemikaaliluetteloa, jonka pohjaksi laskennan tuloksen saa ladattua Exceliin.

Mikäli aine luokitellaan myös kuljetuksessa vaaralliseksi, on yrityksen täydennettävä kemikaaliluetteloa myös vaarallisten aineiden kuljetustiedoilla (aineen virallinen nimi, UN-numero, vaaraluokka(t) ja pakkausryhmä).

Kemikaaliturvallisuuden kouluttaminen

Yritysten tulee varmistaa, että työntekijät saavat asianmukaista koulutusta vaarallisten kemikaalien käsittelyyn. Koulutuksen tulisi kattaa kemikaalien tunnisteet, luokittelun, ominaisuudet, vaarat, tiedostot, säilytyksen ja varastoinnin, turvalliset käsittelymenetelmät, turvallisuusjärjestelmät, suojaimet ja toimintaohjeet onnettomuustilanteissa.

Riskien arviointi on keskeinen osa kemikaaliturvallisuutta. Se auttaa tunnistamaan ja arvioimaan kemikaalien käyttöön ja kuljetukseen liittyviä riskejä, jotta voidaan kehittää tehokkaita turvallisuustoimenpiteitä.

Henkilökunnan kemikaaliturvallisuuskoulutus tulisi räätälöidä yrityksen toimintaympäristöön ottamalla huomioon siellä olevat kemikaalit ja työmenetelmät. Koulutuksen tulee sisältää teoriaosuus ja käytännön harjoituksia. Harjoitusosuudessa on hyvä keskittyä kohteen toimintaympäristöön ja siellä oleviin vaarallisiin kemikaaleihin.

Harjoitusosuuteen tulisi kuulua esimerkiksi vaarallisten kemikaalien turvallisuuskävely, torjuntakalusto, tekniset ja rakenteelliset turvallisuusjärjestelmät, henkilösuojaimet ja niiden käyttö sekä toimintaharjoitus (toimintaohjeet, suojautuminen, pelastaminen, vaara-alue, alueen eristäminen, alkutoimet ja opastus).

Erityistehtävien tai vastuiden mukaisesti esimerkiksi kemikaalien käytönvalvoja- ja ATEX-koulutus tulisi järjestää omana koulutuksenaan.

Yritysten on panostettava koulutukseen, turvallisuustoimenpiteisiin, riskien arviointiin, dokumentointiin, kemikaalien hallintaan ja viranomaisvalvontaan varmistaakseen, että kemikaaleja käsitellään turvallisesti ja vastuullisesti. Näin voidaan suojella sekä työntekijöitä että ympäristöä ja minimoida mahdolliset vahingot.

On varmistettava, että työntekijät saavat säännöllisesti asianmukaista koulutusta vaarallisten kemikaalien käsittelyyn ja kuljetukseen. Lisäksi on tärkeää, että yrityksillä on selkeät toimintasuunnitelmat onnettomuustilanteita varten sekä kemikaaliluettelo ja käyttöturvallisuustiedotteet aina ajan tasalla.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2024.

Tilaa lehti! 

PFAS-yhdisteiden riskeistä ja haasteista palontorjunnassa

PFAS-yhdisteiden eli niin sanottujen ikuisuuskemikaalien käyttöä ollaan rajoittamassa niiden haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten vuoksi. 

PFAS-yhdisteet ovat perfluorattuja alkyyliyhdisteitä. Ne ovat hiilivetyketjuja, joissa osa vetyatomeista tai kaikki niistä on korvattu fluorilla. PFAS-yhdisteitä on olemassa paljon: niihin luetaan muun muassa perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS), perfluorioktaanihappo (PFOA), perfluorinonaanihappo (PFNA) ja perfluoriheksaanisulfonihappo (PFHxS).

Kyseisiä yhdisteitä kehitettiin ensimmäisen  kerran 1940-luvulla, ja niitä käytetään niiden vettä, likaa ja rasvaa hylkivien ominaisuuksien vuoksi monissa tuotteissa, kuten kosmetiikassa, sisustustekstiileissä, pinnoitetuissa paistinpannuissa, vettähylkivissä teknisissä vaatteissa ja suksivoiteissa. Niitä käytetään myös esimerkiksi sammutusvaahdoissa ja hyönteismyrkyissä.

Vaarallisiksi katsottujen PFAS-yhdisteiden käyttöä on yritetty rajoittaa. Esimerkiksi PFOS:n käytölle 2000-luvun alussa asetettujen käyttörajoitusten jälkeen se korvattiin turvallisiksi ajatelluilla muilla PFAS-yhdisteillä. Ainakin osa näistä muista yhdisteistä on todettu haitallisiksi sekä ympäristölle että ihmisille. Niiden kaikkia terveysvaikutuksia ei kuitenkaan täysin vielä tunneta.

Euroopan unionissa on nyt havahduttu todenteolla PFAS-yhdisteiden haitallisuuteen, ja niiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä ollaan laajasti rajoittamassa.

Vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin

Koska PFAS-yhdisteitä käytetään yhteiskunnassamme paljon, leviävät ne myös ympäristöön. Niitä esiintyy Suomessa yleisesti kaikkialla ja ympäri maailmaa.

PFAS-yhdisteet hajoavat ympäristössä erittäin hitaasti. Ei siis ihme, että niitä kutsutaan ikuisuuskemikaaleiksi.

PFAS-yhdisteiden hitaan hajoamisen vuoksi ne kertyvät ympäristöön. Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa huomattavia haittoja, kuten maaperän ja pohja- ja juomavesien saastumista. Ne kertyvät myös eliöihin.

Ympäristön saastuttamisen lisäksi PFAS-yhdisteet aiheuttavat haittoja ihmisille. Yhdisteet kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan, ja niille altistutaan pääasiassa ravinnon kautta, mutta myös kulutustuotteiden ja ympäristön kautta.

Yhdisteet ovat vaarallisia erityisesti siksi, että ne ovat hajuttomia, mauttomia ja värittömiä, joten niitä on mahdotonta havaita, kun ne jo valahtavat kurkusta alas.

Haasteena palontorjunnassa

Tutkimuksissa on havaittu kohonneita PFAS-pitoisuuksia muun muassa paloharjoittelualueiden pohjavesissä. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska monet perinteiset vaahtosammuttimet ja sammutusnesteet sisältävät PFAS-yhdisteitä. Niitä käytetään siten myös tulipalojen sammutukseen. PFAS-yhdisteiden käyttö onkin yleistä palontorjunnassa.

Palontorjunnan parissa työskentelevät henkilöt altistuvatkin helposti PFAS-yhdisteille. Myös ympäristölle aiheutuu tulipalojen sammutuksesta vakavaa haittaa, koska ne ovat erittäin vaikeasti hajoavia.

PFAS-yhdisteitä käytetään palontorjunnassa paremman sammutustehon saavuttamiseksi. Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) on kuitenkin ehdottanut vakavien haittojen torjumiseksi kaikkien PFAS-yhdisteiden kieltoa sammutusvaahdoissa. Markkinoille tuleekin koko ajan lisää PFAS-yhdisteistä vapaita, tehokkaita sammuttimia.

Kaikki perinteiset vaahtosammuttimet tai sammutusnesteet, joissa on AB-luokitus, sisältävät PFAS-yhdisteitä, jollei toisin ole mainittu. Yhdisteet antavat AB-luokan vaahtosammuttimelle B-teholuokan. A-teholuokan sammutin on tarkoitettu kiinteille, tavallisesti orgaanisille aineille, joiden palamisen yhteydessä muodostuu hehkuva hiillos, kuten puulle, paperille, tekstiileille ja hiilelle, kun taas B-teholuokan sammutin on tarkoitettu nesteiden tai nestemäisten aineiden, kuten bensiinin, öljyn, steariinin ja lakkojen sammuttamiseen.

Kun PFAS-yhdisteet jätetään pois sammuttimista, vaikuttaa se sammuttimen teholuokkaan ja soveltumiseen palavien nesteiden paloihin. PFAS-yhdisteitä koskevilla rajoituksilla tulisi olemaan suuri vaikutus vaahtosammuttimien korkeimpiin B-teholuokkiin. PFAS-yhdisteistä vapaissa sammuttimissa tuleekin vaihtoehtoina olemaan sammuttimet, joissa on hyvä A-teholuokka ja matalampi B-teholuokka, tai toisin päin. Tämän takia
sammuttimia hankkiessa tulee miettiä nykyistä tarkemmin, minkälaisten palojen sammuttamiseen sitä tarvitaan.

Uusi vihreä sammutinvalikoima

Vaikka lainsäädäntö ei ole vielä astunut voimaan, on jo olemassa PFAS-vapaita sammuttimia. Esimerkiksi GPBM Nordicin Juha Mäkinen toteaa, että yritys haluaa kuulua siihen joukkoon, joka vie vihreää kehitystä eteenpäin ja koko toimialaa kohti kestävämpää tulevaisuutta.

GPBM Nordic onkin päättänyt luopua kaikista PFAS:ia sisältävistä sammutusaineista korvatakseen ne 100-prosenttisesti PFAS-vapaalla ja vihreällä valikoimalla. Yritys on liittynyt ChemSecin aloitteeseen ”Ei PFAS:lle” ja toivoo, että useat alan yritykset päättävät seurata heidän esimerkkiään.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2024.

Tilaa lehti! 

Tietoturvakatsaus 2024 -seminaarin antia

Tietoturva ry järjesti Tietoturvakatsaus 2024 -seminaarin Helsingissä 15.5.2024. Seminaarissa Suomen etu­rivin asiantuntijat ja ulkomaiset keynote-puhujat avasivat näkökulmia digitaalisen maailman tulevaisuuteen ja siihen liittyviin riskeihin. 

Tekoäly, robotisaatio, kyber­rikollisuus ja epävakaa globaali geopoliittinen tilanne vaikuttavat maailmaamme ennennäkemättömällä tavalla. Uudet teknologiat tuovat mukanaan valtavia mahdollisuuksia, mutta samalla ne luovat uusia uhkia kaikelle liiketoiminnalle ja turvallisuudelle.

Tietoturva ry järjesti Tietoturvakatsaus 2024 -seminaarin Helsingissä 15.5.2024. Seminaarissa Suomen etu­rivin asiantuntijat ja ulkomaiset keynote-puhujat avasivat näkökulmia digitaalisen maailman tulevaisuuteen ja siihen liittyviin riskeihin. Seuraavassa käydään läpi osa seminaarin puhujien esityksistä.

Oppia hybridisodasta ja taistelusta kriittisen infrastruktuurin puolesta

Sarah Armstrong-Smith toimii Microsoftilla Chief Security Advisorina. Hän kertoi, kuinka kyberhyökkäykset ja kybervaikuttamistoiminta ovat olleet keskeisiä aiheita maailmanlaajuisesti viime vuosina. Niiden tavoitteena ei ole ainoastaan vahingoittaa teknologisia infrastruktuureja vaan myös vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ja päätöksentekoon. 

Venäjän aggressiivinen lähestymistapa kyberhyökkäyksiin ja kyber­vaikuttamistoimintaan ennen hyökkäystä Ukrainaan ja sen jälkeen on herättänyt huolta kansainvälisellä tasolla. Teknologiayritykset ja tiedustelupalvelut ovat vastanneet näihin uhkiin tarjoamalla ennakkovaroituksia ja puolustuskeinoja.

Organisaatioiden ja valtioiden on oltava valmiita vastaamaan muuttuviin uhkiin ja kehittämään strategioitaan sekä kyvykkyyksiään vastatakseen kyberuhkiin tehokkaasti. Tiedonjakamisen ja yhteistyön lisääminen on tärkeää kyberhyökkäysten torjunnassa. 

Armstrong-Smith kertoo, kuinka Microsoftin aloitteet ja teknologian käyttö ovat olleet keskeisessä roolissa pyrittäessä suojelemaan valtioita ja organisaatioita kyberuhilta. Hän korostaa, että painopiste vakoilussa ja vaikuttamisoperaatioissa osoittaa laajemmat strategiset tavoitteet, jotka tähtäävät geopoliittisen dynamiikan vaikuttamiseen. Kyberhyökkäykset eivät enää ole pelkästään teknologisia haasteita, vaan ne ovat osa laajempaa strategista kokonaisuutta, jossa pyritään vaikuttamaan maailmanpolitiikkaan ja -talouteen sekä kansainvälisiin suhteisiin.

Geopoliittiset jännitteet ja kyberuhat

ICT- ja liiketoimintakonsultoinnin palveluita tarjoavan CGI:n kyberturvallisuusyksikön johtava tietoturva-asiantuntija Ilmari Luoma puhui seminaarissa aiheesta ”Geopolitiikka ja turvallisuus: kyberuhkien kasvava rooli”. Hän kertoi, että nykyään Suomessa yritykset keskittyvät enemmänkin liiketoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen kuin kasvun tavoitteluun, mikä heijastaa toimintaympäristön jatkuvaa muutosta ja nopeaa kiihtymistä. Yritysten toiminnan painopiste on siirtynyt kasvattamisesta ja kehittämisestä puolustamiseen ja tehostamiseen.

Vaikka kasvuodotukset ovat matalat, ei toimintaympäristö kuitenkaan pysähdy vaan jatkaa muuttumistaan kiihtyvässä tahdissa. Luoma toteaa, että yritysten on vastattava muutoksen haasteisiin pysyäkseen kilpailukykyisinä. Merkitystä olisikin annettava strategisille kumppanuuksille, investoinneille ja uudistumiselle samalla kun parannetaan tuottavuutta.

Geopoliittiset jännitteet ja kyberuhat ovat merkittäviä haasteita yritysten turvallisuudelle. Luoma toteaa, että kyberuhat eivät ole enää pelkästään tekninen ongelma vaan olennainen osa laajempaa geopoliittista turvallisuusympäristöä. Kyberturvallisuus ja geopolitiikka ovatkin kytkeytyneet erottamattomasti toisiinsa. 

Pilvipalvelut hyökkäyksen kohteena

Kyberturvallisuusteknologiayritys CrowdStriken Security Engineer Bastian Jacobsson kertoi seminaarissa heidän julkaisemansa vuoden 2024 CrowdStrike Global Threat Report -raportin tuloksista. Niiden mukaan hyökkääjät käyttävät varastettuja henkilöllisyys­todistuksia hyväkseen pilviympäristöissä. 

Hyökkääjät pyrkivät maksimoimaan kyberhyökkäysten nopeuden ja vaikutuksen. Tulokset osoittavatkin, että hyökkäysnopeus on kasvanut merkittävästi. Keskimääräinen murtautumisaika on laskenut 62 minuuttiin, kun se oli edellisvuonna 84 minuuttia. 

Kyberyökkäykset ovat myös lisääntyneet, koska viime vuonna pilvipalveluihin tunkeutuminen lisääntyi 75 prosentilla ja niihin kohdistuvat hyökkäykset lisääntyivät 110 prosenttia edellis­vuodesta. Jacobsson suosittelee kiinnittämään huomiota tekoälyn lisääntyvään hyödyntämiseen hyökkäyksissä, mutta seminaarissa nousi hyvin esille myös se, että meidän tulee kyetä hyödyntämään sitä entistä tehokkaammin myös suojautumisessa. 

Mitkä ovat tärkeimmät opetukset tietomurtojen estämiseksi ja niistä selviytymiseksi?

Kyberturvallisuusyritys Truesecin perustaja Marcus Murray korosti, että on ensinnäkin tärkeää ymmärtää, että tietomurrot eivät ole enää ”jos” vaan ”kun” -kysymys. Tällöin varautuminen ja nopea reagointi ovat avainasemassa. He tutkivat ja auttavat vuosittain sadoissa tietomurroissa organisaatioita Pohjoismaissa.

Murray nostaa esiin keskeisimmät opit, jotka organisaatioissa tulisi huomioida. Hän korostaa, että tietoisuutta tulee lisätä, koska erityisesti johdon tulisi ymmärtää kyberuhat ja niiden vaikutukset. Lisäksi henkilöstölle tulisi järjestää säännöllisesti koulutuksia ja tietoisuuskampanjoita, jotta he osaavat tunnistaa huijausyritykset ja tieto­murron merkit.

Murray ihmettelee, että vieläkin liian usein organisaatioissa on parannettavaa vahvojen salasanakäytänteiden ja monivaiheisen tunnistautumisen pakottamisessa kaikille käyttäjille. Samoin käyttöoikeuksien hallintaa sekä pääsyä eri järjestelmiin ja tietoihin pitäisi parantaa. 

Teknisestä näkökulmasta hän pitää tärkeänä käyttää nykyaikaisia uhkien havaitsemis- ja seurantatyökaluja, jotka voivat tunnistaa epäilyttävän toiminnan, koska niihin pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Samoin varmuus­kopioinnin ja palautumissuunnitelman merkitys on olennainen, jos tietomurto tapahtuu. Varmuuskopiojärjestelyt on pidettävä suojattuna täysin erillään muusta toimintaympäristöstä.

Murray korostaa myös auditointien ja testauksien merkitystä, koska vain siten voidaan varmistaa, että organisaation suojaustoimenpiteet ovat ajan tasalla ja tehokkaita. Tärkeää on myös tehdä tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa, koska tiedon jakaminen ja yhteiset ponnistelut voivat auttaa kaikkia osapuolia torjumaan kyberuhkia tehokkaammin.

Murray tiivistää lopuksi, että kyberriskienhallinnassa on tärkeää olla jatkuvasti kehittyvä ja oppiva. Seuraamalla alan parhaita käytäntöjä ja pysymällä ajan tasalla uusimmista uhkista voi parantaa organisaation tietoturvaa sekä pienentää riskejä.

Digitaalinen työntekijäkokemus kunniaan

Ohjelmistoyritys Applixuren toimitusjohtaja Harri Turtiainen puhui digitaalisesta työntekijäkokemuksesta tieto­turvallisuuden näkökulmasta. Hän kertoi, että palveluiden ja palvelinten siirtyessä pilveen on hyökkääjien ja sitä kautta puolustajien huomio siirtymässä työasemiin. Samalla niiden tietoturva on tärkeä osa digitaalista työntekijäkokemusta, jolla tarkoitetaan, kuinka hyvin tietotekniikka palvelee työntekijää tehtävänsä suorittamisessa ja tavoitteisiinsa pääsemisessä.

Monesti tietoturvallisuus ja sen vaatimukset nähdään ulkoa tai ylhäältä annettuina. Jos työntekijä epäilee käyttämänsä tietotekniikan tai oman toimintansa tietoturvallisuutta, myös tuottavuus ja tyytyväisyys kärsivät. Lisäksi useat työntekijät kokevat tieto­turvan työtä hankaloittavaksi. Parhaimmillaan tietoturvallisuus onkin sujuvaa ja näkymätöntä. 

Turtiainen huomauttaa, että tietoturvassa on nykyään ollut pakko siirtyä avoimeen yhteiskuntaan, jossa joudutaan suojautumaan sisältäpäin, kun monet työntekijöistä työskentelevät etänä. Hän kuvailee tilannetta siten, että kun esimerkiksi keskiajalla kaupungit pyrkivät suojautumaan muureilla hyökkääjiä vastaan, niin muurien sisällä suojaus ei ollutkaan kummoinen. Nykyään lähtökohtana on, että työasema on jatkuvasti avoimessa verkossa hyökkääjien saavutettavissa. Enää ei voida tuudittautua muurin suojaan.

Turtiainen muistuttaa, että on erityisen tärkeää, että päivitysten asentumista valvotaan erikseen. Tärkeää on huolehtia myös, että koneissa on Bitlocker tai Filevault -salausohjelma varmasti päällä eikä käyttäjillä ole admin-oikeuksia, jotka pitäisi olla vain hyvin harvoilla ja valituilla. Jokaisen tulisi myös muistaa, että mitä enemmän on ohjelmistoja, sitä enemmän on hyökkäyspintaa ja päivitettävää. Tilannetta tulisikin hallita aktiivisesti eli tuoda uutuuksia ja tarjota vaihtoehtoja, mutta samalla siivota vähän käytettäviä pois.

Työaseman tietoturvallisuuden perusta onkin oikein konfiguroitu ja päivitetty päätelaite, jossa on kaikki se, mitä työntekijä tarvitsee, muttei mitään turhaa. Turtiainen toteaa, että tähän päästään, kun IT:llä on ajantasainen tilannekuva.

Kyberturvallisuuteen kannattaa investoida

Marja Dunderfelt, Huawein kyberturvallisuus- ja tietosuojajohtaja, tarkasteli kyberturvallisuutta investoinnin näkökulmasta. Hän kertoi, että maailman digitalisoituessa uudet digitaaliset palvelut ovat hyödyllisiä vain, jos niihin voidaan aina luottaa. Tämä edellyttää kyberturvallisuuden ja käytettävyyden huomioimista jo palveluita suunniteltaessa.

Dunderfelt korostaa, että palvelun riittävä turvallisuus saavutetaan huomioimalla kyberturvallisuus ja tietosuoja palvelun kehityksen jokaisessa vaiheessa. Kyberturvallisuuden potentiaali myynninedistäjänä kannattaa myös huomioida, mikä onnistuu tekemällä palvelusta riittävän tietoturvallinen ja käyttämällä riittävän näkyvää viestintää.

Kyberturvallisuus onkin tärkeä osa liiketoiminnan jatkuvuutta ja elinvoimaisuutta. Dunderfelt muistuttaa, että kyberturvallisuuden suojaamiseen tarkoitetun budjetin tulisi oltava riittävä ja toiminnalle olisi hyvä nimetä vastuuhenkilö, jonka olisi pystyttävä viestimään johdolle kyberturvallisuudesta selkokielellä ja niin, että johto ymmärtää, millaiset vaikutukset kyberturvallisuuden varmistamistoimilla on myös taloudellisesta näkökulmasta.

Hyvin meidän käy

Kansanedustaja ja kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll kertoi, että tänä päivänä maailmassa, jossa teknologia ja kyberturvallisuus ovat keskeisessä roolissa, Suomen asema on korostunut entisestään. Viimeaikaiset tapahtumat, kuten keskustelut Yhdysvalloissa ja Natossa sekä uudet solmitut yhteistyösopimukset, kertovat Suomen vahvasta osaamisesta, arvostuksesta ja asemasta turvallisuuspolitiikassa.

Limnéll toteaa, että kyberturvallisuus ei ole enää vain IT-asia, vaan on olennainen osa turvallisuuspolitiikkaa ja kokonaisturvallisuutta. Erityisesti kiinnostusta herättää Suomen kokonaisturvallisuusmalli, joka on saanut huomiota ja kiitosta kansainvälisiltä kumppaneilta. 

Tämä korostaa tarvetta kasvattaa osaamista ja vahvistaa kansainvälisiä kumppanuuksia kyberturvallisuuden varmistamiseksi.

Limnéll kertoo, että keskusteluissa Naton kanssa korostuu teknologisten innovaatioiden merkitys turvallisuudelle. Suomen on tärkeää harkita, mihin teknologioihin se haluaa panostaa ja millä tavoin se voi tuoda lisäarvoa kansainväliselle yhteisölle. 

Hän korostaa, että vaikka maailman turvallisuustilanne on haastava ja epävarma, on tärkeää tuoda esiin myös positiivisia viestejä ja korostaa Suomen vahvuuksia. Yhteistyö Yhdysvaltojen ja muiden kumppanimaiden kanssa on merkki siitä, että Suomen osaamista arvostetaan kansainvälisesti. Suomi on vahvemmassa asemassa kuin koskaan aiemmin, joten hyvin meidän käy.

Kvanttilaskenta, robotisaatio ja tekoäly 

Seminaarissa järjestettiin lopuksi paneelikeskustelu ja iltaohjelmaa, jossa pohdittiin, millainen tulevaisuus meitä odottaa ja miten meidän tulisi siihen varautua. Tietoturva ry:n varapuheenjohtaja Kimmo Rousku oli tuonut demonstraatiolaitteita, joilla hän havainnollisti kvanttilaskennan toimintaa. 

Hän kertoi, että voimme verrata kvanttilaskentaa varhaisiin tietokoneisiin, kuten ENIACiin (Electronic Numerical Integrator and Computer), joka otettiin käyttöön 1940-luvulla. Se koostui noin 47 000 radioputkesta ja kulutti valtavasti sähköä; huhujen mukaan sitä käynnistettäessä jopa Philadelphian valot himmenivät. Sieltä peräisin on myös termi ”bugi”, koska koneen toimintahäiriöt johtuivat usein sen sisälle lentäneistä hyönteisistä. ENIACin käytettävyysaste oli hyvin alhainen muun muassa näiden ”bugien” takia.

Kun transistorit korvasivat radioputket, tietotekniikka kehittyi merkittävästi. Ensimmäinen Intelin prosessori 4004 julkaistiin vuonna 1972, ja se sisälsi 2 300 transistoria. Tämä oli valtava parannus verrattuna radioputkiin perustuvaan teknologiaan. Nykyisissä prosessoreissa, kuten muutaman vuoden vanhassa palvelinprosessorissa, on jo 6 miljardia transistoria. Nämä prosessorit laskevat edelleen nollilla ja ykkösillä, mutta valtavan laskentatehon ansiosta ne voivat saavuttaa merkittäviä tuloksia.

Rousku muistuttaa, että kvanttitietokoneissa taas voidaan hyödyntää tiloja, jotka ovat jotain nollan ja ykkösen väliltä, ja jopa lähes ääretöntä määrää muita tiloja. Tämä tekee niiden laskentatehosta lähes rajattoman tietyissä sovelluksissa. Kvanttitietokoneiden vaikutus kyberturvallisuuteen on merkittävä, sillä ne voivat helposti murtaa nykyisin käytössä olevia salausalgoritmeja. Tämä asettaa uusia haasteita kyberturvallisuudelle, mutta myös mahdollisuuksia kehittää entistä vahvempia salausmenetelmiä. 

Kvanttitietokoneiden kehityksen myötä joudumme päivittämään tieto­turvakäytäntöjä ja ottamaan huomioon uudenlaiset uhat sekä mahdollisuudet. Sama asia koskee myös robotisaatiota ja tekoälyä. Rouskun hauskat hahmot AI-Kimmo (hyvis) ja AI-Kammo (pahis) näyttivät vielä käytännön vinkkejä, mihin ja miten tekoälyä voidaan hyödyntää.

Rousku kertoi seminaarin lopuksi, että seuraava Tietoturvakatsaus 2024 -seminaari järjestetään Helsingin Ritari­huoneella ennen Finnish Security Awardsia 14.11.2024, joten päivämäärä kannattaa laittaa jo kalenteriin ylös.

Seminaari on suunnattu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita digitaalisen maailman tulevaisuudesta ja turvallisuudesta. Seminaari on erinomainen tilaisuus oppia uutta ja verkostoitua alan ammattilaisten kanssa.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2024.

Tilaa lehti! 

DNV panostaa kyberturvallisuusliiketoimintaan 

DNV osti suomalaisen kyberturvayhtiö Nixu Oyj:n. Tämä tuo yhteen yli 500 kyberturvallisuusalan ammattilaista tarjoamaan laajan valikoiman konsultointi- ja hallinnointipalveluita kyberriskien hallitsemiseksi. 

Det Norske Veritas (DNV) on varmennuksen ja riskienhallinnan tarjoaja, joka osti suomalaisen kyberturvayhtiö Nixu Oyj:n. Yritysoston myötä yli 500 kyberturvallisuusalan ammattilaista yhdistää voimansa tarjotakseen kattavia palveluja kyberriskien hallintaan. Samalla yritykset yhdistävät myös sertifiointiliiketoimintansa.

”Kyberriskeillä voi olla valtavia vaikutuksia turvallisuuteen, luotettavuuteen, ympäristöön ja talouteen, ja näin ne voivat uhata yhteiskuntiemme toimintaa. Siksi on välttämätöntä, että organisaatiot suojaavat IT-ympäristöjään ja teollisuusautomaatiojärjestelmiään tehokkaasti ja kattavasti”, sanoo DNV Business Assurance Finland Oy Ab:n Area Manager Anders Lindgren.

Kaikki alkaa merestä

DNV on perustettu Oslossa vuonna 1864. Silloin yrityksen tavoitteena oli luoda yhdenmukaiset säännöt ja menettelyt alusten kunnon ja merikelpoisuuden arvioimiseksi, jotta riskejä voitiin hallita ja määrittää oikea vakuutusmaksu aluksille ja niiden lastille. 

DNV oli vuonna 1914 mukana Titanicin uppoamisen seurauksena pidetyssä kokouksessa, jonka tuloksena syntyi kansainvälinen sopimus ihmishenkien turvaamisesta merellä.

Vuonna 1969 yritys osti Norjan suurimman tietokoneen ja kehitti ensimmäisen ohjelmistoratkaisun laivojen ja offshore-rakenteiden suunnittelua ja optimointia varten. 

Seuraavana vuonna Pohjanmereltä löydettiin öljyä ja kaasua, jolloin yrityksen osaamiselle oli entistä enemmän tarvetta. Yritykselle annettiin tehtäväksi suurin osa Norjan mannerjalustan rakennusvalvonnasta ja -tarkastuksista. 

DNV julkaisi vuonna 1976 maailman ensimmäiset putkistosäännöt, ja vuoteen 2008 mennessä 65 prosenttia kaikista maailman offshore-putkijohdoista oli rakennettu yrityksen standardien mukaisesti. 

Noin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1987, ISO 9000 -laadunhallintastandardit otettiin käyttöön ja DNV:stä tuli yksi johtavista yrityksistä, jotka sertifioivat johtamisjärjestelmiä. Tämä laajensi yrityksen toimintaa maailmanlaajuisesti vieden sen monille eri teollisuudenaloille.

DNV on vuosien varrella myös esimerkiksi aloittanut lääkinnällisten laitteiden sertifioinnin EU:ssa ja laatustandardien sertifioinnin yhdysvaltalaisissa sairaaloissa. Vuonna 2012, erään yrityskaupan myötä, DNV:stä tuli lisäksi maailmanlaajuisesti johtava neuvonantaja ja sertifioija puhtaamman energian, sähköntuotannon, -siirron ja -jakelun alalla. 

Koronapandemian jälkeen yritys on laajentanut digitaalisia palveluitaan, etätarkastuksia, drone-tarkastuksia ja tekoälyvalmiuksia. 

Tänä päivänä

DNV on nykyään maailman johtava luokituslaitos ja meriteollisuuden tunnustettu neuvonantaja. Yritys tarjoaa testaus-, sertifiointi- ja teknisiä neuvontapalveluja energia-alan arvoketjulle, ja se on yksi maailman johtavista johtamisjärjestelmien sertifiointielimistä. DNV:llä on yli 15 000 työntekijää ja toimintaa yli 100 maassa.

DNV tarjoaa riskienhallintaan sekä turvallisuuden ja omaisuuden suorituskyvyn parantamiseen tarkoitettuja digitaalisia ratkaisuja laivoihin, putkistoihin, jalostuslaitoksiin, offshore-rakenteisiin, sähköverkkoihin, älykkäisiin kaupunkeihin ja muihin kohteisiin.

DNV auttaakin yrityksiä liiketoiminnassaan, olipa kyse sitten meriturvallisuuden arvioinnista, energiahankkeisiin liittyvästä neuvonnasta, toimitusketjujen sertifioinnista, elintarviketurvallisuuden edistämisestä, potilaiden hoidon parantamisesta tai kyberriskien hallinnasta.

Suomessa DNV:llä on yli kolmen vuosikymmenen mittainen historia sertifiointipalvelujen tarjoajana. Yritys tarjoaa sertifiointi- ja asiantuntijakoulutuspalveluita useille eri sektoreille ja teollisuudenaloille.

Sertifiointipalveluista ISO 9001-standardi on yhä hallintajärjestelmistä suosituin, mutta sen rinnalle ovat nousseet myös ISO 14001, ISO 45001 ja ISO 27001. DNV jatkaa toimintaansa standardien kehittämisessä ja ratkaisujen etsimisessä maailmanlaajuisiin haasteisiin. Yrityksen globaalista liikevaihdosta 5 prosenttia investoidaan tutkimus- ja kehitysohjelmiin. 

Mitä yhdistyminen tuo tulleessaan?

DNV on luonut yhden Euroopan nopeimmin kasvavista kyberturvallisuuspalveluyrityksistä yhdistämällä olemassa olevan kyberturvallisuusliiketoimintansa ja kaksi hiljattain ostettua yritystä: Nixun ja Applied Riskin. Yhdistymisen myötä kyberturvallisuuden asiantuntijat suojaavat vaativia IT- ja teollisuuden ohjausjärjestelmäympäristöjä useilla eri toimialoilla. 

Nixu on Helsingissä vuonna 1988 perustettu kyberturvayhtiö. Yrityksen perusti Pekka Nikander. Yrityksen nimi ”Nixu” on johdettu perustajansa sukunimestä, Unix-käyttöjärjestelmästä ja tietokonelaboratoriosta nimeltä ”Niksula”, jossa Nikander työskenteli opiskelijana.

Nixu tarjoaa ratkaisuja liiketoiminnan jatkuvuuden, digitaalisten palvelujen helpon saatavuuden ja tietoturvallisuuden varmistamiseksi. Se työllistää noin 400 alan asiantuntijaa Suomessa, Ruotsissa, Alankomaissa, Tanskassa ja Romaniassa. 

Nixun tytäryhtiö Nixu Certification Oy toimii Traficomin hyväksymänä ja FINASin akkreditoimana virallisena kansallisen tietoturvallisuuden arviointilaitoksena. 

Nixun, Applied Riskin ja DNV:n yhdistymisen myötä Nixun toimitusjohtaja Teemu Salmi nimitettiin johtamaan yhdistettyä liiketoimintaa, joka alkaa toimia nimen DNV Cyber alla vuoden 2025 alusta alkaen. Hän toimiikin jatkossa uuden kyberturvallisuuspalveluyksikön toimitusjohtajana. 

Yhdistetty kyberturvapalveluliiketoiminta tekee yhteistyötä asiakkaiden ja tietoturvayhteisön kanssa innovoinnin ja alan parhaiden käytäntöjen edistämiseksi. Se hyötyy DNV:n pitkäaikaisesta sitoutumisesta tutkimukseen ja innovointiin.

Tietoturvauhkiin liittyvä kasvanut tietoisuus on nostanut tietoturvaan liittyvien palveluiden kysyntää vauhdikkaasti. DNV:n muutaman vuoden takaisesta Viewpoint-tutkimuksesta selvisi, että yritykset pyrkivät hallitsemaan tietoturvariskejä muun muassa osallistamalla asianmukaisen henkilöstön tietoturvan hallintaan, laatimalla tietoturvapolitiikan, jolla on ylimmän johdon hyväksyntä, sekä kouluttamalla henkilöstöään. 

Tutkimus osoittaa, että osaamisen, oikeanlaatuisten resurssien ja yleisen tietoisuuden tarve lisääntyy kaikkien organisaatiossa työskentelevien kohdalla. Tämä heijastaa uusien teknologioiden käyttöönottoa ja lisääntyneitä kyberriskejä. Myös NIS2-direktiivi ja muu kansainvälinen sääntely vauhdittavat yritysten hakeutumista tietoturvan hallintaan liittyvien palveluiden piiriin.

”Yhdistetty liiketoimintamme tarjoaa asiakkaillemme laajan ja syvällisen kyberturvallisuuden asiantuntijuuden, joka kattaa sekä johtamisjärjestelmät, IT-ympäristöt että teollisuusautomaatiojärjestelmät. Jatkossa voimme luoda aivan uusia synergioita ja mahdollistaa osaamisen jakamista eri toimialojen välillä, mikä parantaa asiakkaidemme kyberturvallisuuden tasoa ja laatua”, kertoo Lindgren.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2024.

Tilaa lehti! 

Jyväskylästä kyberturvallisuuden osaamiskeskittymä vahvistamaan kansallisia tavoitteita

Jyväskylän yliopisto ja Jyväs­kylän ammattikorkeakoulu muodostivat maaliskuussa 2023 Suomen kyberosaamiskeskuksen (Finnish Center of Expertise for Cybersecurity, FICEC), jonka tarkoituksena on kyberturvallisuuden huippu­tutkimuksen ja -osaamisen vahvistaminen valtakunnallisesti.

Jyväskylän yliopisto ja Jyväs­kylän ammattikorkeakoulu muodostivat maaliskuussa 2023 Suomen kyberosaamiskeskuksen (Finnish Center of Expertise for Cybersecurity, FICEC), jonka tarkoituksena on kyberturvallisuuden huippu­tutkimuksen ja -osaamisen vahvistaminen valtakunnallisesti. 

Suomen kyberosaamiskeskuksen visiona on kehittyä huippuluokan kansainväliseksi kyberturvallisuuden tutkimus- ja koulutuskeskukseksi, joka vahvistaa alueen ja koko Suomen kyberturvallisuusbrändiä. Osaamiskeskuksessa yhdistyy vahva yhteistyö elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan kanssa, kyky uusimman teknologian soveltamiseen sekä organisaatioiden vahva sitoutuminen toimintaan. Toiminnallaan osaamiskeskus luo tulevaisuuden osaamista ja kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan kyberturvallisuuden haasteisiin niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla sekä edistää taloudellista kasvua tukemalla ja vahvistamalla yritysten liiketoimintamahdollisuuksia.

Osaamiskeskuksen taustalla on vahva kyberturvallisuusosaaminen Jyväskylässä. Molemmat korkeakoulut, yliopisto ja ammattikorkeakoulu, tarjoavat kyberturvallisuusalan tutkintoon johtavaa korkeakoulutusta. 

Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden profiloituminen aloitettiin vuonna 2009. Kyberturvallisuusalan opetus aloitettiin vuonna 2011, ja ylempään korkeakoulututkintoon tähtäävä maisteriohjelma käynnistyi vuonna 2015 informaatioteknologian tiedekunnassa. 

Jyväskylän yliopistossa kyberturvallisuuden tutkimus on laaja-alaista ja monitieteistä, jonka huippututkimuksen keskeisiä aloja ovat muun muassa kriittisen infrastruktuurin suojaaminen, kyberturvallisuuden johtaminen, kyberturvallisuuskäyttäytyminen, kyberturvallisuuden teknologiset ratkaisut sekä kyberrikollisuus ja kyberpuolustus. 

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa kyberturvallisuuden opetus alkoi vuonna 2013, ja siellä voi suorittaa kyberturvallisuuden insinööri (AMK)- ja insinööri (YAMK)-tutkinnon. JYVSECTEC (Jyväskylä Security Technology) on JAMK:iin kuuluva kyberturvallisuuteen ja tekoäly­kehitykseen keskittynyt tutkimus-, koulutus- ja kehityskeskus. Se tarjoaa kyberturvallisuuskoulutuksia ja -harjoituksia yrityksille ja julkisille toimijoille. 

JYVSECTEC on kehittänyt Suomen kansallisen Cyber Range -kyber­harjoitusympäristön ja on järjestänyt vuodesta 2013 kansallisia kyberturvallisuusharjoituksia esimerkiksi turvallisuusviranomaisille, valtionhallinnolle, terveydenhuollolle sekä kuntasektoriin että kriittiseen infrastruktuuriin.

Kyberturvallisuuden koulutustarpeita tutkittiin vuonna 2022

Valtion kyberturvallisuusjohtajan johdolla laaditussa kyberturvallisuuden kehittämisohjelmassa (2021) määritettiin keskeiset toimenpiteet kyberturvallisuuden parantamiseksi koko yhteiskunnassa. Siinä kuvattiin kyberturvallisuuden kehittämisen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita (2021–2030) ja painopistealueita. Sen mukaan vahva kansallinen kyberturvallisuus edellyttää tarvittavaa osaamista ja laajaa osallistumista yhteiskunnan kaikilla eri tasoilla, tiivistä yhteistyötä erityisesti julkishallinnon ja elinkeinoelämän välillä sekä vahvaa kotimaista kyberturvallisuusteollisuutta, joka luo kyvykkyyksiä digitaalisen yhteis­kunnan palveluiden turvaamiselle. Lisäksi tarvitaan eri viranomaisten kyberturvallisuuskyvykkyyksiä luomaan pohjaa koko yhteiskunnan turvalliselle toiminnalle.

Osana kyberturvallisuuden kehittämisohjelmaa Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu selvittivät vuonna 2022 laaja-alaisesti kyberturvallisuuteen liittyvän osaamisen määrällistä ja laadullista kehittämistä perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa sekä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Tutkimuksessa kartoitettiin kyberammattilaisten tarvetta sekä esitettiin kehittämislinjauksia eri koulutusasteille. 

Tutkimuksessa todettiin, että osaamispohjan vahvistaminen ja kyber­turvallisuusteollisuuden toimintaedellytysten parantaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä paitsi elinkeinopoliittisesti myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Suomessa tulee tehdä huomattavia lisäpanostuksia alan koulutuksen lisäämiseen, investointeihin sekä tutkimus- ja tuotekehityshankkeiden käynnistämiseen ja niiden tulosten markkinoille saamiseen. Osaajapula haittaa jo nykyisellään alan kehitystä ja yritysten menestymismahdollisuuksia. 

Käynnissä oleva teknologiamurros (tekoäly, kvantti) ja digitalisaatio tulevat entisestään kasvattamaan kyber­turvallisuusalan osaamispulaa, siksi koulutusmahdollisuuksia tulee lisätä sekä työelämässä että eri koulutusasteillakin. Tutkimus osoitti, että kansallisen kyberturvallisuuden huippuosaamisen kehittäminen edellyttää riittävän osaamiskeskittymän muodostumista. 

Jyväskylä koordinoi kansallisen kyberturvallisuuskoulutusverkoston kehittämistä

Merkittävä askel kyberturvallisuuden kehitystyössä otettiin loppuvuodesta 2022, kun opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Jyväskylän yliopistolle ja Jyväskylän ammattikorkeakoululle rahoituksen kyberturvallisuusalan koulutuksen kehittämiseen. Jyväskylän yliopisto koordinoi yhdeksän yliopiston muodostamaa verkostoa ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu vastaavasti 14 ammattikorkeakoulun verkostoa. Koulutuksen kehittämistyössä on vahvasti myös mukana tekniikan alan verkostoyliopisto FITech (Finnish Institute of Technology).

Hankkeessa kootaan kyberturvallisuusalan korkeakoulutusta tutkimusperusteisesti kehittävä, koordinoiva ja tarjoava verkosto, jonka avulla pystytään vahvistamaan ja laajentamaan Suomessa tarjottavaa kyberturvallisuuden korkeakoulutusta. Ensisijaisena tavoitteena on varmistaa laaja-alainen ja jatkuva kyberturvallisuuden erityisosaamisen koulutus. 

Kyberturvallisuuden korkeakoulutusta kehitetään, tuotetaan ja jaetaan koulutusverkoston yhteistyönä. Kehittämisen painopiste on kyberturvallisuuden erityisosaamisen koulutuksen vahvistamisessa korkeakouluissa. Keskeisenä tavoitteena on vastata kyberturvallisuuden osaajapulaan lisäämällä koulutusta alueille, joilla on kriittistä koulutuskysyntää ja hyvät työllistymismahdollisuudet. Lisäksi hanke pyrkii varmistamaan riittävän tason kyberturvallisuuden perusosaamisessa laaja-alaisesti korkeakouluopiskelijoille. 

Hankkeen aikana tuotetaan perusosaamista lisääviä alempaan korkeakoulututkintoon sopivia kursseja ja erityisosaamista tuottavia ylemmän korkeakoulututkinnon kursseja. Opetusta avataan myös työelämässä jo oleville. Korkeakoulujen vuorovaikutusta vahvistetaan teollisuuden ja julkisen sektorin kanssa tutkinto-
opetuksen ja työelämässä olevien kyberturvallisuusosaamisen kehittämiseksi. 

Kyberturvallisuuden koulutusta pyritään tarjoamaan laaja-
alaisesti eri opiskelijaryhmille yli korkeakoulurajojen sekä työelämässä oleville, esimerkiksi tarjoamalla avoimia verkossa olevia kursseja. Kyberturvallisuuden perusosaamista parannetaan ja laajennetaan luomalla opetusta, joka skaalautuu suurelle opiskelijamäärälle ja jota jaetaan verkossa tai kampuksella useille korkeakouluille sekä elin­ikäisille oppijoille. 

Sellaisten opintokokonaisuuksien tarjoaminen, jotka koostuvat usean yliopiston ja ammattikorkeakoulun kursseista, nähdään yhtenä keinona kyberturvallisuuden erityisosaajien määrän lisäämiseen. Hankkeessa täsmennetään koulutustarpeita ja koordinoidaan korkeakoulujen välistä opetustarjontaa vastaamaan tarpeeseen.

Yhdessä enemmän

Kyberturvallisuuden osaamiselle ja opetukselle on laajentuvaa tarvetta, eikä alan opetuksessa ole aikaisemmin ollut riittävästi korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Vaikka yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat rekrytoineet alan opettajia ja tutkijoita, yksittäisillä korkeakouluilla ei ole riittäviä resursseja kasvattaa merkittävästi kyberturvallisuuden opetusta. Kyberturvallisuuden koulutuksen kehittämiseen ja laajentamiseen tarvitaan entistä vahvempaa yhteistyötä.

Suomen kyberosaamiskeskus vahvistaa kansallista kyberturvalli­suutta tuomalla laajasti yhteen eri toimijoita korkeakoulusektorilta, julkishallinnosta ja yrityssektorilta. Tämän avulla voidaan muodostaa ja käynnistää teollisuuden sekä muun elinkeino­-
elämän ja toimintaympäristön tarpeisiin perustuvia, digitaalisuutta edistäviä ja kyberresilienssiä vahvistavia tutkimus- ja kehittämiskokonaisuuksia. 

Kyberosaamiskeskukselle rakentuu merkittävä kansallinen rooli kyberturvallisuustietoisuuden edistämisessä sekä kyberturvallisuusosaamisen kehittämisessä ja sen
koordinoinnissa kaikilla kouluasteilla. 

Kyberosaamiskeskus osallistuu myös aktiivisena toimijana kansallisen kyberturvallisuuden resilienssin vahvistamiseen ja tekee siihen liittyvää suunnitelmallista yhteistyötä viranomaisten, muiden julkisen sektorin toimijoiden sekä yksityisen sektorin kanssa. Siten kyberosaamiskeskus yhdessä verkostonsa kanssa luo vahvan kansallisen kyberturvallisuusyhteisön.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2024.

Tilaa lehti! 

Maailman ensimmäiset tekoälyä koskevat säännökset tulevat EU:sta

Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2024 kaikkien aikojen ensimmäisen tekoälyä koskevan säädöksen, AI Actin.

Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2024 kaikkien aikojen ensimmäisen tekoälyä koskevan säädöksen, AI Actin. EU:n neuvoston on vielä hyväksyttävä se.

AI Actissa on keskitytty rajoittamaan tekoälyyn liittyviä riskejä, erityisesti erittäin tehokkaiden ja vaikuttavien tekoälyjärjestelmien riskejä. Sillä pyritäänkin takaamaan ihmisten ja yritysten turvallisuus ja perusoikeudet tekoälyyn liittyen.  

Säädöksen tavoitteena on tarjota tekoälyn kehittäjille ja käyttöönottajille selkeät vaatimukset ja velvoitteet koskien tekoälyn tiettyjä käyttötapoja. Sillä pyritään myös samalla vähentämään yritysten, erityisesti pk-yritysten, hallinnollista ja taloudellista rasitusta.

Säädöksellä pyritään lisäksi vahvistamaan tekoälyn käyttöönottoa, investointeja ja innovaatioita kaikkialla EU:ssa ja myös sen ulkopuolella. Säädöstä ei sovelleta muun muassa tekoälyjärjestelmiin, joita käytetään ainoastaan tutkimus- ja innovointitarkoituksiin, sotilaallisiin tai puolustustarkoituksiin eikä henkilöihin, jotka käyttävät tekoälyjärjestelmiä pelkästään henkilökohtaisessa, muussa kuin ammattitoiminnassa.

Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä säännellään tiukemmin

Tekoälyjärjestelmiltä tullaan vaatimaan avoimuutta, sillä yleiskäyttöisten tekoälyjärjestelmien ja niiden perustana olevien mallien on täytettävä tietyt avoimuusvaatimukset ja noudatettava EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä, kun malleja koulutetaan. Keinotekoisesti tuotettu tai manipuloitu kuva-, ääni- tai video­sisältö (”syväväärennös”) on esimerkiksi merkittävä selkeästi sellaiseksi.

Jos yleiskäyttöinen tekoälyjärjestelmämalli on tehokkaampi ja voi aiheuttaa järjestelmäriskejä, kohdistuu siihen lisävaatimuksia, kuten mallien arviointia, järjestelmäriskien arviointia ja lieventämistä sekä raportointia vaaratilanteista.

Suuririskisiä tekoälyjärjestelmiä tulevat koskemaan myös erityiset velvoitteet. Tekoälyn käyttöön liittyy suuria riskejä, kun kyseessä ovat kriittinen infrastruktuuri, koulutus, työllisyys, keskeiset yksityiset ja julkiset palvelut (muun muassa terveydenhuolto ja pankkitoiminta), tietyt lainvalvonta-, maahanmuutto- ja rajavalvontajärjestelmät sekä oikeudelliset ja demokraattiset prosessit. 

Järjestelmillä onkin arvioitava ja vähennettävä riskejä, ylläpidettävä käyttölokeja ja varmistettava ihmisen suorittama valvonta. Järjestelmien tulee myös olla läpinäkyviä ja täsmällisiä. 

Kansalaisilla tulee olemaan oikeus tehdä tekoälyjärjestelmistä valituksia ja saada selvityksiä suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin perustuvista päätöksistä, jotka vaikuttavat heidän oikeuksiinsa.

Säädöksessä tulee olemaan myös lista kielletyistä tekoälyyn liittyvistä käytännöistä. Kiellettyjä tulevat olemaan esimerkiksi tekoälysovellukset, joiden voidaan katsoa uhkaavan kansalaisten oikeuksia, kuten arkaluonteisiin ominaisuuksiin perustuvat biometriset luokittelujärjestelmät ja kasvokuvien kohdentamaton haravointi internetistä tai valvontakamerakuvista kasvojentunnistustietokantojen luomiseksi. 

Kiellettyjä tulevat olemaan lisäksi esimerkiksi sosiaalinen pisteytys, ennakoiva poliisi­toiminta (kun se perustuu yksinomaan henkilön profilointiin tai heidän ominaisuuksiensa arviointiin) ja tekoäly, joka manipuloi ihmisen käyttäytymistä tai hyödyntää ihmisten haavoittuvuuksia.

Lainvalvonnassa biometristen tunnistus­järjestelmien käyttö tulee olemaan pääsääntöisesti kiellettyä. Niitä voidaan käyttää kuitenkin esimerkiksi, jos noudatetaan tiukkoja suojatoimia, kuten rajoitetaan niiden käyttöä ajallisesti ja maantieteellisesti sekä edellytetään ennakolta erityistä oikeudellista tai hallinnollista lupaa. Kyseisiä käyttötarkoituksia voivat olla muun muassa kadonneen henkilön kohdennettu etsintä tai terrori-iskun estäminen.

Säädöksessä tulee olemaan oma lukunsa innovoinnin tukemista koskien. Sääntelyllä tuetaankin myös innovaatioita ja pk-yrityksiä, sillä kansallisella tasolla on perustettava sääntelyn testiympäristöjä ja suoritettava testausta todellisissa olosuhteissa. Nämä on lisäksi saatettava pk-yritysten ja uusien yritysten saataville, jotta innovatiivista tekoälyä voidaan kehittää ja kouluttaa.

Valvonta ja voimaantulo

AI Actin täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden kanssa valvoo helmikuussa 2024 perustettu Euroopan tekoälytoimisto, jonka tavoitteena on luoda ympäristö, jossa tekoälyteknologiat kunnioittavat ihmisarvoa, oikeuksia ja luottamusta. 

Tekoälytoimisto edistää myös yhteistyötä, innovaatioita ja tekoälytutkimusta eri sidosryhmien kesken. Se käy lisäksi kansainvälistä vuoropuhelua tekoälykysymyksissä. AI Actin rikkomisesta voidaan määrätä säädöksessä määritelty sakko.

Kun AI Act tulee voimaan, sovelletaan sitä kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Poikkeuksen tähän muodostavat kiellettyjä käytäntöjä koskevat kiellot (sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua voimaantulosta), käytännesäännöt (sovelletaan yhdeksän kuukauden kuluttua voimaantulosta), yleiskäyttöisiä tekoälyjärjestelmiä ja hallintoa koskevat säännöt (sovelletaan vuoden kuluttua voimaantulosta) ja suuririskisiä järjestelmiä koskevat velvoitteet (sovelletaan kolmen vuoden kuluttua voimaantulosta).  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2024.

Tilaa lehti! 

Standardien hyödyntämisestä kyberturvallisuuden riskienhallinnassa

Euroopan unionille standardit ovat tärkeä osa säädösten toimeenpanoa eri valtioissa, sillä standardit toimivat säädösten ”täsmentäjinä”. Monesti säädöksiin kirjataan esimerkiksi tuotteiden osalta vain olennaiset vaatimukset. 

Euroopan unionille standardit ovat tärkeä osa säädösten toimeenpanoa eri valtioissa, sillä standardit toimivat säädösten ”täsmentäjinä”. Monesti säädöksiin kirjataan esimerkiksi tuotteiden osalta vain olennaiset vaatimukset. 

Säädöksiin ei yleensä voida kirjata esimerkiksi kaikkia vaatimuksia tarkasti, koska säädökset koskevat usein hyvin laajasti erilaisia tuotteita tai toimintaa ja sääntelyyn pitää toisaalta jättää myös väljyyttä asioiden moninaisuudelle ja muuttumiselle tässä alati muuttuvassa maailmassa. Säädöksiä täydentämään EU pyytääkin usein standardointijärjestöjä laatimaan yksityiskohtaisia standardeja ja toimii läheisessä yhteistyössä eurooppalaisten standardointijärjestöjen kanssa.

Standardien roolista

Standardit eivät ole säädöksiä täydentävästä luonteestaan huolimatta velvoittavia, vaan vapaaehtoisia. Jos tuote tai toiminta poikkeaa standardista, valmistajan tai toiminnasta vastuussa olevan on pystyttävä muulla tavoin osoittamaan, että se täyttää säädöksissä esitetyt olennaiset vaatimukset. 

Usein koetaan kuitenkin helpommaksi ja hyödyllisemmäksi käyttää standardeja, koska tuotteiden tai toiminnan katsotaan täyttävän säädösten vaatimukset, kun ne on tehty säädöksissä viitattujen standardien mukaan. 

Standardien merkitystä voidaan havainnollistaa muun muassa siten, että jotta digitaalinen elämämme voi toimia niin kuin sen on tarkoitettu toimivan, tulee yhteiskunnassa olla luottamus IT-tuotteiden ja -palveluiden kyberturvallisuuteen. Tässä auttaa se, että esimerkiksi organisaatio on sertifioitu kyberturvallisuusstandardien mukaisesti.

Standardien merkitys säädösten toimeenpanossa on huomioitu suoraan eri säädöksissä. Esimerkiksi NIS2-direktiivin 25 artiklassa on säädetty, että jäsenvaltioiden on 21 artiklan 1 ja 2 kohdan yhdenmukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi kannustettava käyttämään verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden kannalta merkityksellisiä eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja ja teknisiä eritelmiä ilman, että ne määräävät käyttämään jotain tiettyä teknologiaa tai harjoittavat syrjintää jonkin tietyn teknologian käytön suosimiseksi. 

Esimerkkinä NIS2 ja DORA-direktiivit

NIS2-direktiivi liittyy läheisesti CER-direktiiviin ja finanssialan digitaalista häiriönsietokykyä koskevaan DORA-asetukseen (Digital Operational Resilience Act). DORA tuli voimaan tammikuussa 2023, ja sitä sovelletaan 17.1.2025 alkaen. 

DORA:n tavoitteena on vahvistaa rahoituslaitosten, kuten pankkien ja vakuutusyhtiöiden, tietoturvaa ja varmistaa, että Euroopan rahoitusala pystyy pysymään joustavana vakavien toimintahäiriöiden sattuessa. Rahoitusala onkin yhä riippuvaisempi teknologiasta ja teknologiayrityksistä rahoituspalvelujen tarjoamisessa, mikä altistaa rahoituslaitokset kyberhyökkäyksille.

Vaikka DORA koskeekin pääasiassa rahoitusalan toimijoita, tulee kuitenkin muistaa, että jos tieto- ja viestintäteknisiä riskejä ei hallita asianmukaisesti, voivat ne johtaa rajat ylittävien rahoituspalvelujen häiriöihin, mikä voi vaikuttaa myös muihin yrityksiin ja toimialoihin.

Tällä hetkellä valmisteilla olevaan NIS2-direktiiviin liittyvään kansalliseen kyberturvallisuuden riskienhallinnasta annettavan lain soveltamisalaan ei ehdoteta sisällytettävän finanssialan toimijoita, mitä Finanssiala ry pitää johdonmukaisena, koska DORA on NIS2-direktiiviin nähden erityislainsäädäntöä. Lisäksi se asettaa finanssialan toimijoille NIS2-direktiivin velvoitteita pidemmälle meneviä velvoitteita kyberuhkiin varautumiseksi.

Kyberturvallisuuden riskienhallinta

NIS2-direktiivin perusteella toimijoilla, joita se koskee, tulee olla ajantasainen kyberturvallisuuden riskienhallinnan toimintamalli viestintäverkkojen, tietojärjestelmien ja niiden fyysisen ympäristön suojaamiseksi poikkeamilta ja niiden vaikutuksilta. 

Direktiivin 21 artiklan mukaan toimijoiden tulee toteuttaa asianmukaiset ja oikeasuhteiset tekniset, operatiiviset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen riskejä, joita niiden toiminnoissaan tai palveluntarjonnassaan käyttämien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen kohdistuu, ja estääkseen tai minimoidakseen poikkeamien vaikutuksen palvelujensa vastaanottajiin ja muihin palveluihin.

Direktiivin 21 artiklassa on myös todettu, että kun otetaan huomioon tapauksen mukaan asiaa koskevat eurooppalaiset ja kansainväliset standardit sekä täytäntöönpanokustannukset, tulee verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden tason olla oikeassa suhteessa riskeihin. Oikeasuhtaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, missä määrin toimija altistuu riskeille, toimijan koko ja poikkeamien esiintymisen todennäköisyys sekä niiden vakavuus. 

Kyberturvallisuuden riskienhallinnan toimintamallin tulee direktiivin 21 artiklan mukaan pitää sisällään vähintään seuraavat kymmenen asiaa: 

1. riskianalyysejä ja tietojäjestelmien turvallisuutta koskevat politiikat
2. poikkeamien käsittely
3. toiminnan jatkuvuuden hallinta, esimerkiksi varmuuskopiointi ja palautumissuunnittelu, sekä kriisinhallinta
4. toimitusketjun turvallisuus, mukaan lukien kunkin toimijan ja sen välittömien toimittajien tai palveluntarjoajien välisten suhteiden turvallisuusnäkökohdat
5. verkko- ja tietojärjestemien hankinnan, kehittämisen ja ylläpidon turvallisuus, mukaan lukien haavoittuvuuksien käsittely ja julkistaminen
6. toimintaperiaatteet ja menettelyt, joilla arvioidaan kyberturvallisuusriskien hallintatoimenpiteiden tehokkuutta
7. perustason kyberhygieniakäytännöt ja kyberturvallisuuskoulutus
8. toimintaperiaatteet ja menettelyt, jotka koskevat kryptografian ja tarvittaessa salauksen käyttöä
9. henkilöstöturvallisuus, pääsynhallintaperiaatteet ja omaisuudenhallinta
10. tarvittaessa monivaiheisen todennuksen tai jatkuvan todennuksen ratkaisujen, suojatun puhe-, video- ja tekstiviestinnän sekä suojattujen hätäviestintäjärjestelmien käyttö toimijan toiminnassa.

Toimijoilla tulee myös olemaan ilmoitus­velvollisuus merkittävistä poikkeamista direktiivin 23 artiklan mukaan. Merkittävällä poikkeamalla tarkoitetaan direktiivissä poikkeamaa, joka on aiheuttanut tai voi aiheuttaa palvelujen vakavan toimintahäiriön tai asianomaiselle toimijalle taloudellista tappiota taikka poikkeama on vaikuttanut tai voi vaikuttaa muihin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin aiheuttamalla huomattavaa aineellista tai aineetonta vahinkoa.

Toimijan on ilmoitettava viipymättä sen palveluun kohdistuvasta merkittävästä poikkeamasta valvovalle viranomaiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että toimijan on toimitettava ennakko­varoitus valvovalle viranomaiselle 24 tunnin kuluessa poikkeaman havaitsemisesta ja poikkeamailmoitus 72 tunnin kuluessa poikkeaman havaitsemisesta. Poikkeamatilanteen päätyttyä valvovalle viranomaiselle on vielä toimitettava loppuraportti.

Toimijan on myös tarvittaessa ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä palvelujensa vastaanottajille merkittävästä poikkeamasta, joka todennäköisesti vaikuttaa haitallisesti kyseisten palvelujen tarjoamiseen.

Kyberturvallisuuskeskuksessa on valmisteilla suositus valvoville viranomaisille kyberturvallisuuden riskienhallinnan toimenpiteiksi. Suositus julkaistaan lainsäädännön hyväksymisen jälkeen.   

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2024.

Tilaa lehti! 

Kansainvälinen standardointi on osa maailmanpolitiikkaa

Kansallisesti järjestäytyneen standardoinnin voidaan katsoa alkaneen 1900-luvun alussa. Suomalainen standardointi alkoi vuonna 1924. Näinä aikoina standardeja laadittiin alueellisesti maittain, ja tämä tyydytti tarpeet. 

Kansallisesti järjestäytyneen standardoinnin voidaan katsoa alkaneen 1900-luvun alussa. Ison-Britannian kansallinen järjestö perustettiin ensimmäisten joukossa vuonna 1901. Suomalainen standardointi alkoi vuonna 1924. Näinä aikoina standardeja laadittiin alueellisesti maittain, ja tämä tyydytti tarpeet. 

Toisen maailmansodan jälkeen huomattiin, että kansallisten standardien sijaan tarvittiin enenevässä määrin myös kansainvälisiä standardeja. Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO) perustettiin kansallisten standardointijärjestöjen toimesta vuonna 1947. Vielä vuosikymmeniä tämän jälkeen standardointia tehtiin suurimmaksi osaksi kansallisesti – muutoksen siemenet oli kuitenkin kylvetty. 

Nykyään lähes kaikki standardit laaditaan kansainvälisenä yhteistyönä. Vain poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa päädytään laatimaan kansallinen standardi. Pelikenttänä ja markkinapaikkana on usein koko maailma. On tyypillistä, että isot maat ovat aktiivisia kansainvälisessä standardoinnissa. Esimerkiksi Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Kiina, Japani, Kanada ja Iso-Britannia vaikuttavat kansallisten järjestöjensä kautta kansainvälisissä standardointijärjestöissä. Näiden maiden edustajia löytyy usein ISOn sadoista eri aihealueita standardoivista komiteoista ja niiden työryhmistä. 

Aktiivisuus ja panostaminen ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet, mikä on seurausta maailman­politiikan kiristymisestä. Maat pyrkivät edistämään omia etujaan ja varmistamaan, että niiden käytännöt ja ratkaisut ovat edustettuina kansainvälisissä standardeissa. Määrätietoisten panostusten takia Kiina on kasvanut 20 vuodessa standardoinnin pienestä maasta sen suurvallaksi. Kansainvälisen standardoinnin perinteiset suurmaat Euroopassa sekä Yhdysvallat ovat vastanneet tilanteeseen panostuksiaan lisäämällä.

Ruotsi panostaa turvallisuusjohtamisen standardien laadintaan

Koska pienemmillä mailla on muita vähemmän resursseja, on niiden harkittava isoja tarkemmin, mihin osallistutaan eli panostetaan ja millaisin tavoittein. On mielenkiintoista, että naapurimaamme Ruotsi on päättänyt panostaa erityisesti juuri turvallisuusjohtamista koskevien kansainvälisten standardien laadintaan.

Ruotsin kansallisella standardointijärjestöllä (SIS) on vetovastuu kansainvälisiä yhteiskunnan turvallisuutta koskevia standardeja laativassa teknisessä komiteassa (ISO/TC 292 Security and resilience). Ruotsin turvallisuusvirastolla (MSB, Swedish Civil Contingencies Agency) on merkittävä rooli komitean toiminnassa ja johtamisessa. MSB:n edustaja toimii komitean puheenjohtajana. Lisäksi virasto osallistuu aktiivisesti komitean useisiin työryhmiin, joissa määritetään muun muassa kriisinhallinnan, kriisinkestävyyden, väestön­suojelun ja toiminnan jatkuvuudenhallinnan ISO-standardit.

Pitkäjänteinen panostaminen tuo hyötyjä ja vaikutuksia

Otin yhteyttä MSB-kontaktiini, Stefan Tangeniin, selvittääkseni, miksi MSB haluaa panostaa yleisesti turvallisuusalan ja erityisesti turvallisuusjohtamisen standardointiin. Kävi ilmi, että MSB osallistuu standardointiin suunnitelmallisesti ja laaja-alaisesti. Turvallisuusjohtamisen standardien lisäksi MSB:n huomio on laaja-alaisesti kaikessa turvallisuutta koskevassa kansainvälisessä standardoinnissa. Tämä pitää sisällään muun muassa paloalan ja vaarallisten kemikaalien kuljetuksen. 

Tangen korostaa, että standardit täydentävät ruotsalaista lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä. ”Sen sijaan, että keksisimme kaiken itse, voimme asettaa turvallisuustasot kansallisten sääntöjemme mukaisesti, mutta viittaamme erilaisiin standardeihin, jotka kertovat, miten vaatimukset voidaan käytännössä täyttää”, toteaa Tangen.  

Suomessa tällä tavoin toimii ainakin TUKES. Virasto ylläpitää listoja standardeista, joita noudattamalla erinäisten laitteiden ja tuotteiden turvallisuutta ja turvallista käyttöä koskevat vaatimukset tulevat täytetyiksi.

Omasta näkökulmastani voin todeta, että ruotsalaisten esimerkillinen toiminta ja hyvä johtaminen ISOn turvallisuuskomiteassa (ISO/TC 292) on kantanut hedelmää. Komiteasta on kasvanut oma turvallisuusklusterinsa, johon kerääntyy alan ammattilaisia ympäri maailmaa.

Maantieteellisten, kulttuuristen tai muiden syiden vuoksi osa maista saattaa keskittyä enemmän tsunamivaroitusjärjestelmien standardointiin, toiset panostavat väestönsuojia koskevaan aihepiiriin ja osa on kiinnostunut kriisin­kestävyydestä yleisesti. 

Yhtä kaikki, tämä johtaa ja on johtanut siihen, että turvallisuusalan ammattilaisilla on nykyisin käytössään lukuisia kansainvälisiä ISO-standardeja, joita voidaan hyödyntää ja soveltaa tapauskohtaisesti, kun halutaan johtaa ja hallita turvallisuutta eri tilanteissa, ympäristöissä, tarpeissa ja organisaatioissa. 

Emme siis puhu ainoastaan laitteista tai tuotteista vaan turvallisuusjohtamisesta. Jää nähtäväksi, nousevatko tällaiset astetta abstraktimmat vaatimukset ja ohjeistukset vielä jonain päivänä viranomaisten ylläpitämiin listoihin. Toisaalta oleellista on se, että turvallisuusalan asiantuntijat ovat tietoisia kyseisistä standardeista ja pääsevät niihin halutessaan käsiksi. Tämä onnistuu jo tänään.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2024.

Tilaa lehti! 

Nato-jäsenyys avaa mahdollisuuksia elinkeinoelämälle

Kun Suomi liittyi Natoon, ovet avautuivat myös yrityksille. Jäsenyys poistaa muodolliset esteet, joita kaupankäynnin tiellä on ollut – kuten sen, että jäsenmaat mielellään tekevät puolustukseen liittyviä hankintoja vain toisista jäsenmaista. 

Naton kokonaisbudjetti on tänä vuonna noin 3,7 miljardia euroa, ja sen on suunniteltu kasvavan tulevina vuosina. Teollisuutta ja hankintoja koskeva päätöksenteko tapahtuu pääosin Naton siviilirakenteissa. Naton sotilaallinen rakenne suunnittelee joukkojen sijoittelua ja sotilasoperaatioita.  

Nato-kauppoja tehdään ennen kaikkea kahden yhteishankintaorganisaation kautta. Ne ovat NATO Support and Procurement Agency (NSPA) ja NATO Communications and Information (NCIA). Nato organisaationa ostaa yllättävän vähän itselleen. Naton omat hankinnat ovat lähinnä johtamisjärjestelmiä, joita se ostaa NCIA:n kautta.  

Jäsenmaiden puolustusvoimat voivat käyttää hankinnoissaan NSPA:ta, jota voidaan verrata suomalaiseen Hanseliin. NSPA:ssa on tarjouspyyntöjä aurinkolaseista suksiin, suojanaamareista veneisiin, lentokoneisiin, ammuksiin ja ohjuksiin, eli kaikkea mitä sotajoukot tarvitsevat. Eri maiden puolustusvoimat tekevät NSPA:n kautta myös suorahankintoja yritysten palvelu- ja tuotetarjonnasta.   

NSPA:n hankintapolitiikkaan kuuluu ajoittain tarkistaa, onko jokin Nato-maa saanut sen kautta riittävästi kauppaa. Jos ei ole, NSPA voi ohjata hankintoja tällaisen maan teollisuudelle. Kyse on tasoittamisen politiikasta, josta pääsevät osallisiksi vain Naton jäsenet. Nato-kumppaneilta tämä mahdollisuus on suljettu. 

Tarpeita laidasta laitaan 

Puolustus- ja Ilmailuteollisuus PIA ry:n pääsihteeri Tuija Karanko on toiminut Naton teollisuusryhmän, NATO Industrial Advisory Group (NIAG), ensimmäisenä varapuheenjohtajana maaliskuun alusta alkaen. 

”Ryhmässä on edustettuina kaikkien Nato- ja kumppanimaiden teollisuuden johto, yhteensä yli 100 delegaattia. Ryhmä on osa Naton siviilirakennetta, ja se raportoi puolustusinvestoinneista vastaavalle Naton apulaispääsihteerille. Natolla on tarpeita laidasta laitaan, eivätkä hankinnat koske vain puolustusteknologiaa- tai teollisuutta vaan myös esimerkiksi kulutustarvikkeita ja eri palveluita”, Karanko kertoo. 

Nato on monisyinen ja kerroksellinen julkinen hankintaorganisaatio, jonka toimintatavat ja säännöt vaihtelevat organisaation osien kesken. Suhteessa järjestön jäsenmaihin Naton roolina on yhteisen puolustuksen suunnittelu, ja jäsenmailta edellytetään muun muassa yhteensopivuuden edistämistä.  

”Yhteisten standardien perusteella teollisuus voi rakentaa yhteentoimivia tuotteita ja palveluita koko organisaation käyttöön. On tutkimusyhteistyötä ja innovaatioiden edistämistä. Halutessaan jäsenmaat pääsevät mukaan erilaisiin yhteisprojekteihin”, Karanko toteaa.

Menettelytapojen ja sääntöjen viidakko  

Kuten kaikissa julkisissa hankinnoissa, myös Naton hankinnoissa sääntöjen noudattaminen on erityisen tärkeää.  Danske Bankin helmikuussa pidetyssä webinaarissa asianajotoimisto Hannes Snellmannin julkisiin hankintoihin erikoistunut asianajaja Outi Jousi kertoi, että mitään yhteistä hankintasääntöä tai -lakia Natossa ei ole, vaan erilaisia sääntöjä ja menettelytapoja on useita. Noudatettavat menettelyt ja säännöt riippuvat muun muassa hankkivasta virastosta.  

”Hankintoja ei ole keskitetty esimerkiksi yhteen virastoon, vaan useat erilaiset organisaatiot ja virastot tekevät eri alojen hankintoja. Hankinnoissa noudatettavat säännöt vaihtelevat muun muassa hankkivan tahon, rahoituslähteen sekä hankinnan arvon mukaan”, Jousi totesi. 

Tarjousten vertailussa saatetaan huomioida tarjouspyynnössä ilmoitettujen kriteerien lisäksi myös kunkin jäsenmaan teollinen tuottoaste eli kuinka paljon maahan on tehty sopimuksia suhteessa maahan tehtyihin myynteihin.  

Sopimusten kesto on yleensä, optiot mukaan lukien, maksimissaan viisi vuotta. Sopimuksissa käytetään tavallisesti vakioehtoja. Myös alihankinta Naton jäsenmaassa sijaitsevalta yritykseltä on mahdollista, mikä voi avata liiketoimintamahdollisuuksia pienemmillekin toimijoille.  

Jousi kertoo, että hankintamenettelyt eivät yleensä sisällä neuvotteluja ja kilpailutukset ratkaistaan usein hinnan perusteella. Kuitenkin osa menettelyistä mahdollistaa neuvottelut, ja osa taas mahdollistaa hankinnan jopa ilman tarjouskilpailua. Kulloisenkin hankinnan säännöt on luettava tarkasti, ja niitä on myös noudatettava tarkasti. Sopimuksissa noudatetaan hankintamaan lakia.  

”Muutoksenhakumahdollisuudet vaihtelevat sen mukaan, millaista hankintamenettelyä on noudatettu ja mikä on rahoituslähde. Nato ei kuulu minkään valtion lainkäyttövallan alle, joten Naton hankintaprosesseja koskevat riidat käsitellään soveltuvassa Naton virastossa”, Jousi sanoo.  

Mutta miten päästä mukaan? Jousi neuvoo, että ainakin on seurattava aktiivisesti sivustoja, joilla Naton virastot ja muut hankkivat tahot ilmoittavat tarjouskilpailuista. 

Soveltuvuustodistus logistiikkalaitokselta   

”On myös rekisteröidyttävä hankinta- ja toimittajarekistereihin, jollainen on esimerkiksi NCIA:n Neo eProcurement, ja ilmoittauduttava mukaan sopiviin puitejärjestelyihin. Kilpailutuksiin osallistuminen edellyttää soveltuvuustodistuksen (Declaration of Eligibility, DoE) hankkimista. Suomessa niitä myöntää puolustusvoimain logistiikkalaitos”, Jousi selventää. 

DoE on soveltuvuustodistus, jolla yritys todistaa, että sillä on riittävät tekniset, ammatilliset ja taloudelliset voimavarat hankinnan toteuttamiseen. Hankintaorganisaatio NSPA tarkastaa yrityksen taustat, rahoituksen ja omistajasuhteet ennen kuin yritys hyväksytään NSPA:n jäseneksi.  

”Jäsenet pääsevät mukaan NSPA:n sähköiseen hankintaprosessiin ja
-portaaliin, jossa ne voivat esitellä palvelujaan ja tuotteitaan sekä nähdä tarjouspyyntöjä”, Jousi kertoo. 

Jokaiseen hankintaan tarvitaan uusi soveltuvuustodistus, paitsi tietyissä puitejärjestelyissä, joissa hankittu todistus on voimassa kaikissa kyseisen puitesopimuksen alaisissa tarjouksissa. 

Tarjouskilpailuissa tarvitaan myös Natossa käytössä oleva organisaatiokoodi, NCAGE-koodi, joka vastaa suomalaista Y-tunnusta. Hakemuksen voi tehdä kätevästi verkossa.  

Millainen sitten on hyvä tarjous? Jousi kertaa perussäännöt ja painottaa, että ohjeet on luettava huolellisesti ja että tarjous sisältää kaiken tarvittavan. Kysymys-vastaus -vaiheessa voidaan esittää kysymyksiä ja huomioita. Tarjouspyynnön ehtoihin ei pidä tehdä varaumia. On tarjottava vain sitä, mitä on pyydetty, ja tarjous on jätettävä ajoissa.  

”Tarjoustoimintaa helpottaakseen Naton virastot järjestävät tapahtumia, kuten “Industry Days” ja hankintaseminaarit, joissa on mahdollista esimerkiksi saada tietoa oman alan hankintoihin liittyvistä tulevista vaatimuksista”, Jousi kertoo.

Avainsanana yhteiskäyttöisyys    

Tampereen Kauppakamari -lehdessä Patrian varatoimitusjohtaja Reima Kuutsa nostaa esiin sen, että yksi mahdollisuus tehdä kauppaa on lähteä mukaan yhteenliittymänä ison yrityksen, kuten juuri Patrian, sateenvarjon alla.  

Kuutsan mukaan teollisuuden on rakennettava tuotteita ja palveluja, jotka sopivat yhteen kattavasti kaikilla aloilla. Ei kannata kehittää esimerkiksi vain yhdelle puolustushaaralle sopivaa satelliittijärjestelmää. 

Kuutsa kehuu Naton verkkosivuja, ja ylipäätään Nato jakaa tietoa itsestään varsin avoimesti nettisivuillaan ja omissa tilaisuuksissaan – on vain tiedettävä, mitä hakee. Jokaisessa huippukokouksessa julkaistaan julkilausuma, jossa esitellään tavoitteet tulevasta teknologisesta suunnasta ja painotuksista. Myös Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA ry ja Teknologiateollisuus ry pitävät jäsenilleen Nato-infoja. Tietoa voi etsiä myös puolustusministeriön kotisivuilta.  

”Kun alkaa seurata Natoa, on ehdottomasti selvitettävä siviiliorganisaation rakenne ja tunnistettava paikat, joissa teollisuus voi olla mukana ja missä voi pyrkiä vaikuttamaan. Teollisuuden kannattaa selvittää Naton joukkorakennetta, koska se kertoo, minkälaisia Nato-joukkoja on eri maissa ja millä tavoin niitä varustetaan”, Kuutsa mainitsee. 

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2024.

Tilaa lehti! 

Mirasys – suomalaista VMS-osaamista maailmalla 

Mirasys on suomalainen videonhallintaohjelmistojen pioneeri, joka toimii  jo yli 40 maassa. Ohjelmistokehitys tehdään edelleenkin Suomessa.

Kävin vierailemassa Mirasys Oy:n toimitiloissa Espoon Otaniemessä, kun yrityksen toimitusjohtaja Carl Raubenheimer oli käymässä Suomessa. Paikalla oli myös yrityksen hallituksen puheenjohtaja Hannu Kankkunen. 

Raubenheimer kertoo omasta taustastaan, että hän kasvoi Etelä-Afrikassa ja meni siellä turvallisuusalalle töihin armeijapalveluksensa jälkeen. Hän muutti vuonna 2000 vaimonsa kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän on työskennellyt kameravalvonnan parissa. 

Raubenheimer meni töihin Mirasys Oy:hyn vuonna 2014, kun Video Managament System (VMS) -markkinoiden voimakas kasvu alkoi Yhdysvalloissa. Hän kertookin, että on nähnyt uransa aikana kameravalvonnan kehityksen analogisesta IP:hen.  

Mirasys Oy on suomalainen videonhallintaohjelmistojen pioneeri, joka on perustettu vuonna 1997. Yritys toimii jo yli 40 maassa. Ohjelmistokehitys tehdään edelleenkin Suomessa.   

Tekoäly tulee vaikuttamaan alalla valtavasti   

Raubenheimer toteaa, että olemme käymässä turvallisuusalalla läpi uutta kasvuvaihetta IP:stä tekoälyyn ja sitä, miten tekoäly pystyy tarjoamaan lisäarvoa kameravalvontaan. Hän mainitsee esimerkkinä Yhdysvaltojen kouluampumiset ja niihin liittyvät aseiden havaitsemiseen kohdistuvat kehittämistarpeet. Aiheesta on puhuttu jo pitkään, mutta vasta nyt on realistista, että kohtuullisella investoinnilla saa kouluun aseiden havaitsemisjärjestelmän, mikä ei ollut ennen mahdollista.   

Raubenheimerin mielestä tekoälyn hyödyntäminen ja VMS:n mahdollisuudet on vasta nyt ymmärretty eri toimialoilla. Hän korostaakin, että Mirasysin menestyksen avain on juuri siinä, että se ei kehitä omia kameroita, omaa suljettua verkkoa tai arkkitehtuuria.  

Hän näkee, että avoin arkkitehtuuri on heidän suurin vahvuutensa alalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kasinoalan asiakkaille hän kertoo aina, että he voivat itse valita, mitkä kamerat he vain haluavat, niin Mirasys tarjoaa VMS:n.

Kasinojen turvallisuus ja tiukka sääntely Yhdysvalloissa 

Raubenheimer muistelee, että Mirasysin ensimmäinen kasinoasiakas oli Desert Diamond -kasino, jonka järjestelmässä oli noin 300 kameraa hyvin pienessä valvomossa. He eivät edes käyttäneet joystick-ohjaimia, vaan ainoastaan näppäimistöä ja hiirtä.  

Hän kertoo, että kasinomarkkinat ovat Yhdysvalloissa yksi säännellyimmistä toimialoista. Kasinoiden valvontaan liittyen säännökset sisältävät muun muassa kameravalvonnan kattavuuden sekä tallenteiden asianmukaisen säilyttämisen ja laadukkuuden mahdollista rikosteknistä analysointia varten.  

Raubenheimer toteaakin, että paljon on tapahtunut kehitystä vanhoista ajoista ja he ovat saaneet tehtyä myyntiä, sillä nykyään maailman suurimpiin kasinoihinkin on asennettu Mirasysin VMS, kuten Caesars Palaceen Las Vegasissa. 

Kasinoiden osalta merkittävää on sääntelyn velvoitteiden lisäksi, että valvomossa pitää pystyä tehokkaasti käyttämään kameravalvontaa reaaliaikaisten tapahtumien seuraamiseksi. Lisäksi pitää pystyä nopeasti hakemaan tallennetut tiedot, joten käyttämisen pitää olla helppoa.  

Raubenheimer kertoo, että tämä on ollut heidän yksi vahvuutensa, koska käyttäjät oppivat Mirasysin VMS:n käytön muutaman tunnin koulutuksen aikana. Heidän VMS on asennettu 52:een eri kasinoon, ja se asennetaan vielä kymmeneen uuteen kasinoon vuoden 2024 aikana.  

Esimerkkinä Seneca Nationin kohteet

Raubenheimer kertoo asiakasesimerkin siitä, kuinka heidän VMS:ää voidaan hyödyntää monipuolisesti. Seneca Nation ylläpitää lomakeskus- ja kasinokiinteistöjä New Yorkin osavaltiossa. He halusivat kehittää kiinteistöjensä turvallisuusjärjestelmiä, ja tehtävään valittiin turvallisuusjärjestelmäintegraattori Surveillance Systems Inc.  

Osana kehittämistä etsittiin VMS-kumppania, joka oli avoin ja antoi heille mahdollisuuden työskennellä minkä tahansa saatavilla olevan kolmannen osapuolen laitteiston tai ohjelmiston kanssa. Mirasys kävi heidän kanssaan yhteistyökeskusteluja ja pyysi heitä laatimaan listan ominaisuuksista, jotka he halusivat nähdä järjestelmässä ja joita ei tällä hetkellä ollut.  

Mirasys tarjosi tähän etenemissuunnitelman jokaisen asiakkaan haluaman ominaisuuden integroimiseksi. Asiakas oli erittäin tyytyväinen ja valitsi Mirasysin VMS:n toimittajaksi. 

Kehitystyö sisälsi laajoja päivityksiä, ja yli tuhat kameraa siirrettiin Mirasys VMS:ään. Raubenheimer korostaa, että samalla kun asennettiin uusia turvallisuusjärjestelmiä ja kameroita, oli tärkeää, että vanhat järjestelmät pystyivät toimimaan normaalisti rinnalla. Kasinon oli oltava koko uudistuksen ajan auki valtavien rahallisten tappioiden välttämiseksi.  

Asiakas ja integraattori olivat erittäin tyytyväisiä lopputulokseen, koska uudistuksen myötä VMS:n ominaisuudet auttavat tekemään nopeampia tarkastuksia, jotka puolestaan helpottavat valvontahenkilöstön työtä saada rikoksentekijät kiinni sekä auttavat lainvalvontaviranomaisia ​​ja kasinoa pitämään tietyt henkilöt poissa kiinteistöstä. 

Raubenheimer kertoo, että kasinoilla on olemassa luettelo, joka sisältää tunnetut huijarit ja ongelmapelaajat. New Yorkin osavaltio vaatiikin kasinoita pitämään listaa peliriippuvaisista henkilöistä. Jos henkilö tulee kasinolle, on hänet lain mukaan saatettava sieltä pois. 

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? 

Raubenheimer näkee, että Mirasysillä on tällä hetkellä erittäin hyvä kasvumahdollisuus. Uudistuksiakin organisaatiossa on tehty, joiden myötä myös johto on vaihtunut. Hän toteaa, että yritys on oppinut virheistään ja menee vauhdilla eteenpäin. 

Raubenheimer kertoo, että tämän vuoden aikana otetaan käyttöön VMS:n versio 10. Lisäksi käyttöön tulee Mirasysin kehittämä tekoäly. Kilpailua alalla on, mutta he ovat menestyneet hyvin eri toimialoilla ja eri maissa.  

Avoimen arkkitehtuurin lisäksi Raubenheimer pitää menestyksen avaimena heidän kustannustehokkuuttaan ja joustavuuttaan, koska monet kilpailijat ovat paljon kalliimpia. Lisäksi useampi kilpailija velvoittaa sopimuksissaan uudempien versioiden päivitykseen nostaen samalla hintoja. Mirasysin VMS:n vanhoista versioista voi puolestaan olla aina tekniseen tukeen yhteydessä. 

Kankkunen kertoo, että Mirasysin osalta on mielenkiintoista, että monesti jokin yritys voi olla Suomessa menestyvä, mutta ei kansainvälisesti. Mirasys on puolestaan kasvanut enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Mirasysillä on liiketoimintaa Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa, kuten Intiassa, Singaporessa ja Thaimaassa. Raubenheimer toteaa, että Aasiassa on menossa isoja projekteja ja myös Etelä-Amerikkaan ollaan panostamassa. Heillä onkin jo yksi toimisto Brasiliassa.  

Tulevaisuus näyttää siis hyvin positiiviselta. Raubenheimer kertoo, että hän rakastaa Suomea ja on aina mukava tulla käymään täällä. Hän myös kertoo aina asiakkaille, että Mirasys on Suomesta ja siellä kannattaa käydä, koska se on erittäin kaunis maa. Kankkunen nauraa ja toteaa, että valtion pitäisi palkata Raubenheimer Suomen viennin edistäjäksi maailmalle.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2024.

Tilaa lehti! 

Tukesin uusi prosessiturvallisuusjärjestelmä tukee yritysten turvallisuustyötä

Tukesin uusi prosessiturvallisuusjärjestelmän malli on tarkoitettu erityisesti Tukesin valvomien vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti käsittelevien ja varastoivien tuotantolaitosten turvallisuustyön tueksi.

Prosessiturvallisuus on prosessien ja kemikaalien vaarojen hallintaa. Prosessiturvallisuusriskit ovat luonteeltaan akuutteja poikkeamia, kuten räjähdyksiä, tulipaloja ja terveydelle tai ympäristölle vaarallisten aineiden vuotoja. Ne voivat johtaa vakaviin seurauksiin, jotka liittyvät ihmisten terveyteen, ympäristöön tai omaisuuteen. 

Yrityksillä on oltava prosessiturvallisuuden hallintaan systemaattiset ja dokumentoidut menettelytavat, joihin koko organisaation on sitouduttava.    

Suomessa toimivissa teollisuuslaitoksissa prosessiturvallisuus huomioidaan yleisesti hyvin laitosten suunnitteluvaiheessa. Prosessivaarat osataan tunnistaa ja riskit arvioida. Hyvä suunnittelu onkin keskeisessä roolissa prosessiturvallisuuden hallinnassa.  

Prosessiturvallisuus ei kuitenkaan näy tuotantolaitosten turvallisuusjohtamisjärjestelmän keskeisenä tekijänä, joka on välttämätön laitoksen turvallisen operoinnin ja muutostilanteiden näkökulmasta.  

Kansainvälisesti prosessiturvallisuuden tärkeys osana toimivaa turvallisuusjohtamisjärjestelmää on tunnistettu – useat organisaatiot ovat määrittäneet menettelytapoja ja standardeja prosessiturvallisuuden hallintaan.  

Tukes julkaisi joulukuussa 2023 prosessiturvallisuusjärjestelmän mallin, joka on ensimmäisiä Suomessa julkaistuja prosessiturvallisuuden kokonaisuuksia turvallisuusjohtamisjärjestelmän näkökulmasta.  

Prosessiturvallisuus osana johtamisjärjestelmää 

Prosessiturvallisuusjärjestelmä on johtamisjärjestelmän kokonaisuus, joka keskittyy kemikaaleista ja prosesseista aiheutuvien riskien hallintaan. Prosessiturvallisuusjärjestelmä voi olla integroitu yrityksen yleiseen johtamisjärjestelmään, tai se voi olla erillinen kokonaisuus, joka otetaan huomioon prosessiturvallisuusvaaroja omaavissa toiminnoissa. Sen tavoitteena on ehkäistä henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja sekä varmistaa toiminnan häiriöttömyys. 

Prosessiturvallisuusjärjestelmää tarvitaan, sillä perinteiset turvallisuusjohtamisjärjestelmät (esimerkiksi ISO 45001 -standardi) eivät kata riittävästi prosessiturvallisuusnäkökulmia. Prosessi- ja työturvallisuusriskit eroavat toisistaan sekä todennäköisyyden että seurausten vakavuuden näkökulmasta. 

Prosessiturvallisuustapahtumat ovat tyypillisesti todennäköisyydeltään pienempiä mutta seurauksiltaan vakavampia kuin työturvallisuuteen liittyvät vahingot. 
Tukesin prosessiturvallisuusjärjestelmän mallin tarkoituksena ei ole korvata tai kattaa koko johtamisjärjestelmää. Se tuo prosessiturvallisuusnäkökulmat huomioitavaksi johtamisjärjestelmään oleellisin osin. Malli on suunniteltu auttamaan yrityksiä kemikaaleista ja prosesseista aiheutuvien riskien hallinnassa. 

Mallissa kuvataan vaatimusten lisäksi hyväksytyt menettelytavat niiden noudattamiseksi. Tukesin prosessiturvallisuusjärjestelmän malli perustuu kemikaaliturvallisuussäännöksiin, Seveso III -direktiivin pohjalta laadittuihin ohjeisiin sekä Tukesin asiantuntijoiden arvioihin.  

Prosessiturvallisuusjärjestelmän vaatimukset selkeyttävät ja yhdenmukaistavat Tukesin tekemää kemikaaliturvallisuuslainsäädännön tulkintaa, sekä tuovat sen näkyväksi yrityksille. Prosessiturvallisuusjärjestelmän vaatimukset koskevat Tukesin valvomia, laajamittaisesti vaarallisia kemikaaleja käsitteleviä tai varastoivia tuotantolaitoksia. Mallia voidaan hyödyntää myös muissa prosessilaitoksissa ja toimialoilla, joissa on prosessivaaroja.   

Prosessiturvallisuusjärjestelmän osa-alueet   

Tukesin prosessiturvallisuusjärjestelmän malli koostuu useista osa-alueista ja elementeistä, jotka yhdessä muodostavat kattavan kokonaisuuden prosessiturvallisuuden hallintaan. Jokaiselle vaatimukselle on tunnistettu myös hyväksytty menettelytapa, joka kuvaa Tukesin tunnistamaa tapaa täyttää vaatimus – myös muita tapoja vaatimuksen täyttämiseksi voi olla.  

Toteutusratkaisut ja toimenpiteet vaatimusten täyttämiseksi voivat olla erilaisia tuotantolaitoksen riskeistä, toiminnan laajuudesta ja organisaation rakenteesta riippuen. Vaatimukset ja hyväksytyt menettelytavat on esitetty yksityiskohtaisesti Tukesin verkkosivuilla. Tukesissa on tehty myös asiakkaiden käytettäväksi arviointityökalu, jonka avulla yritys voi arvioida turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä kattavuutta prosessiturvallisuusjärjestelmän vaatimuksiin verrattuna.

Prosessiturvallisuusjärjestelmän hyödyntäminen   

Prosessiturvallisuusjärjestelmä on keskeisessä osassa Tukesin tekemää kemikaalilaitosten valvontaa. Laaditun vaatimuskokonaisuuden ja arviointityökalun avulla yritykset voivat tunnistaa kehityskohteita turvallisuusjohtamisjärjestelmässään.    

Tukes opastaa asiakkaitaan prosessiturvallisuusjärjestelmän arvioimisessa ja kehittämisessä. Jatkossa prosessiturvallisuusjärjestelmän vaatimuksia hyödynnetään Tukesin valvomien kemikaalilaitosten lupien käsittelyssä ja valvonnassa sekä Tukesin toiminnan kehittämisessä.   

Tutustu lisää

Tukesin prosessiturvallisuusjärjestelmä

Tukesin avoin oppimisympäristö

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2024.

Tilaa lehti! 

Monipuolinen yhteistyöverkosto on turvallisuusalan koulutuksen elinehto

Ammattiopisto Lappian toiminta-alue kattaa 30 prosenttia Suomen pinta-alasta, mikä tarjoaa laaja-alaisen toimintakentän Lappian turvallisuusalalle.

Työelämäyhteistyö on tärkeä osa ammatillista koulutusta, ja sillä varmistetaan opiskelijoille hyvät valmiudet siirtyä työelämään. Työpaikat puolestaan saavat ammattitaitoista työvoimaa ja voivat vaikuttaa koulutuksen sisältöön vastaamaan heidän tarpeitaan. Turvallisuusalalle tulee opiskelijoita myös Lapin TE-toimiston kautta.  

Lappia tekee yhteistyötä Lapin alueella toimivien tapahtumien, festivaalien ja messujen järjestäjien kanssa, esimerkiksi WorldCup Levi -maailmancup-tapahtumassa. Tapahtumien ja yksittäisten yritysten kanssa tehtäviin yhteistyömuotoihin kuuluvat järjestyksenvalvonnan lisäksi pelastussuunnitelmien ja turvallisuusasiakirjojen laatiminen sekä niihin liittyvien perehdytysten ja harjoitusten toteuttaminen henkilökunnalle. 

Securitas Oy:n Lapin yksikön päällikön Eino Yrityksen mielestä yhteistyössä on erityisen tärkeää huomioida työelämän muuttuvat osaamistarpeet ja kehittää koulutusta vastaamaan niitä. Lappia ja Securitas käyvätkin tiivistä vuoropuhelua alasta ja sen koulutuksesta. Työpaikkaohjaajat osallistuvat aktiivisesti opiskelijoiden työelämän ohjaukseen ja seuraavat tulevaisuuden työntekijöiden kehittymistä. 

”Securitas Oy tarjoaa Lappian turvallisuusalan opiskelijoille mahdollisuuden päästä tekemään käytännössä turvallisuusalan työtehtäviä ympäri Lappia. Kymmenet valmistuneet opiskelijat ovat saaneet myös yrityksestämme työpaikan”, kertoo Yritys. 

Sammutinhuolto Redi Oy:ssä on ollut noin 20 vuoden aikana useita kymmeniä turvallisuusalan opiskelijoita työharjoittelussa Lappiasta. 

”Yrityksemme tarjoaa opiskelijoille monipuolisia sammutinhuoltoon ja alkusammutuskoulutuksiin liittyviä työtehtäviä useilla paikkakunnilla. Monipuoliset asiakaspalvelutehtävät erilaisissa ympäristöissä ovat tarjonneet opiskelijoille kokemuksia, jotka he tulevat muistamaan pitkään. Yrityksemme on ollut pitkään mukana työelämän edustajana turvallisuusalan koulutuksen kehitystyössä. Olemme todella tyytyväisiä siihen, että voimme osaltamme tukea ja kannustaa nuoria turvallisuusalan työtehtävissä”, toteaa Sammutinhuolto Redi Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Heikka.   

Turvallisuusala monipuolisesti mukana myös hanketoiminnassa 

Hankkeisiin osallistumisen keskeisinä tavoitteina ovat verkostoituminen eri toimijoiden kanssa sekä uusien opetus- ja oppimismenetelmien kehittäminen Lapin alueen eri koulutusasteiden välillä. 

”Turvallisuusalan opettajat ja opiskelijat ovat osallistuneet kolmeen hankkeeseen viimeisten kolmen lukuvuoden aikana. Lapin eAmis -hankkeessa kehitettiin opiskelijoille tarjottavia digitaalisia opetus- ja ohjauspalveluja sekä edistettiin opettajien, opiskelijoiden ja työelämän digiosaamista. Living Lab Pruntsi – Älykkään asumisen kehittämis- ja oppimisympäristön toimintamalli -kehittämishankkeessa päätavoitteena oli suunnitella Kemiin eri toimijoiden käyttöön soveltuva älykkään asumisen kehittämis- ja oppimisympäristö”, kertoo turvallisuusalan osaamisalavastaava, opettaja Matti Heikkilä. 

Tällä hetkellä Lappian turvallisuusala on mukana syksyllä 2023 alkaneessa VAHVA – Turvallinen ja hyvinvoiva oppilaitosarki -hankkeessa. Hanke toteutetaan Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDUn ja Lappian yhteistyönä. 

”VAHVA-hanke on Opetushallituksen rahoittama projekti, jossa edistetään oppilaitoshenkilöstön turvallisuus- ja hyvinvointiosaamista, tuetaan ennakoivan turvallisuuskulttuurin luomista oppilaitoksiin sekä tiivistetään moniammatillista viranomais- ja verkostoyhteistyötä erilaisissa kriisi-, poikkeus-, väkivalta- ja uhkatilanteissa. Hanke sisältää henkilöstön täydennyskoulutuksia sekä tukimateriaalien ja toimintamallien luomista”, kertoo Sanna Hiltunen, VAHVA-hankkeen projektipäällikkö, Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDUsta. 

Hankkeen tuottamissa täydennyskoulutuksissa hyödynnetään Lappian turvallisuusalan erityisosaamista. Luonteva tapa tehdä yhteistyötä oli suunnitella yhdessä Lappian turvallisuusalan opettajien kanssa koulutuskokonaisuudet, jotka vastaavat juuri oppilaitoshenkilöstön tarpeeseen. Lappian henkilöstö tuntee hyvin ammatillisen koulutuksen erityispiirteet sekä on hyvin perillä siitä, millaisia haasteita ja tarpeita juuri toisen asteen oppilaitoksissa on turvallisuuteen liittyen. Koulutukset toteutetaan koko henkilöstölle pienryhmissä. Ne ovat toiminallisia ja perustuvat henkilöstön kuvaamiin potentiaalisiin uhkiin ja riskeihin. 

Osaamisalojen yhteistyöllä kehitetään tutkintojen sisältöjä 

Hyvä esimerkki osaamisalojen yhteistyöstä on Lappian turvallisuusalan ja liiketoiminta-alan yhteistyönä toteutettu ”Palveluvartija-kokonaisuus”. Tarve yhteisprojektiin tuli Kemi-Tornion alueen kauppiailta ja Securitas Oy:ltä.  

Projektissa tarjottiin liiketoiminnan ja turvallisuusalan opiskelijoille yhteinen opintokokonaisuus. Liiketoiminnan opettajat opettivat kauppaympäristössä vaadittavaa asiakaspalveluosaamista suomen kielen lisäksi ruotsin ja englannin kielellä. Turvallisuusalan opettajat puolestaan kouluttivat ryhmälle vartijan ja järjestyksenvalvojan koulutukset. Yhteistyöyritykset tarjosivat teoriakoulutuksen jälkeen heti työelämässä oppimispaikat, joissa opiskelijat suorittivat myös näytöt.

”Tämä oli todella mielenkiintoinen koulutusalojen rajat ylittävä yhteistyö. Turvallisuusalan opiskelijoille se avasi uusia näkökulmia tulevaan työhön. Liiketoiminnassa turvallisuusalan opinnot täydentävät hyvin myyntityöhön suuntaavien merkonomiopiskelijoiden osaamista”, toteavat liiketoiminnan alan opettajat Päivi Innala ja Heikki Tirinen. 

Turvallisuusalan koulutuspäällikkö Jani Harju on erittäin tyytyväinen ammattiopiston osaamisalojen ja konsernin sisäisten toimijoiden yhteistyöhön, jota tehdään myös konsernin omassa Lappia koulutus Oy:ssä, joka hyödyntää Lappian turvallisuusalan opettajien ammattitaitoa.  

Lappia koulutus Oy:n toiminta-alueena on koko Suomi, mutta pääpaino turvallisuusalan koulutuksissa on Lapissa. Koulutusvalikoimaan kuuluvat korttikoulutukset ja yrityksien tilauskoulutukset. Viime aikoina kysyntää on ollut ”Lappian mallilla”, jossa uhkakoulutuksen painopisteenä on itsetuntemuksen ja tilannetajun kehittäminen. 

Lappia koulutus Oy:n toimitusjohtaja Jari Iisakka kehuu yhteistyötä turvallisuusalan kanssa. Yhteistyön toimivuus sekä uusien koulutustuotteiden kehittäminen on tärkeää, ja siinä turvallisuusala on onnistunut hyvin.  

”Koulutusten kehittäminen ja tason ylläpitäminen vaatii osaamista, ja onneksi sitä Lapista löytyy. Yhteiskunnalliset sekä maailman muutokset haastavat meitä, ja turvallisuusympäristö tulee muuttumaan Lapissa erityisesti sen jälkeen, kun esimerkiksi kaikki puolustusliiton toiminnot eri alueilla ovat valmiita”, pohtii tulevaisuutta koulutuspäällikkö Harju.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2024.

Tilaa lehti! 

Valheenpaljastaminen

Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliitto järjesti valheenpaljastuskoulutusta. Aiheina olivat non-instrumentaalinen valheenpaljastus ja oikeudellinen käsialavertailu. 

Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliitto järjesti valheenpaljastuskoulutusta. Aiheina olivat non-instrumentaalinen valheenpaljastus ja oikeudellinen käsialavertailu. Koska valheenpaljastamisen aihe on laaja, osallistui osa koulutukseen osallistuneista myös myöhemmin Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliiton kunniapuheenjohtajan Lassi Rytkösen järjestämään workshoppiin, jossa teoriaa päästiin harjoittelemaan käytännössä pienessä ryhmässä. 

Käsialavertailusta luennoi Leena Toivonen. Toivonen on suorittanut opintoja Espanjassa Centro de Estudios Sócrates -oppilaitoksessa kriminologian ja käsialaväärennöksien linjalla. Hän on pätevä yksityisalalla toimiva käsialantutkija, käsialaväärennösten ja asiakirjaväärennösten asiantuntija. 

Non-instrumentaalisen valheenpaljastamisen kouluttajana toimi puolestaan Rytkönen. Hänellä on pitkä kokemus valheenpaljastamisesta ja valheenpaljastustesteistä. 

Molemmat koulutukset olivat koko päivän mittaisia. Koulutuksissa käytiin läpi lyhyesti myös instrumentaalisen- ja non-instrumentaalisen valheenpaljastamisen eroja. Instrumentaalinen valheenpaljastus tapahtuu laitteistoja ja analysointi-ohjelmistoja apuna käyttäen.  

Tunnetuin laite on polygrafi. Maailmalla on käytössä myös esimerkiksi ohjelmisto, joka perustuu ihmisen puheäänen analysointiin. Non-instrumentaalista valheenpaljastusta tekevät puolestaan kaikki ihmiset intuitiivisesti jollain tasolla, mutta asiaa voi myös opiskella ja harjoitella. 

Milloin valheenpaljastuskoulutuksesta on hyötyä? Ihmiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässään valehtelua. Valheen tunnistamisesta hyötyvät niin lääkäri, opettaja kuin työnantajakin. Valheen tunnistaminen on tärkeää ihmissuhteissa, selvitettäessä väärinkäytöstä tai vaikka liikeneuvottelussa. 

Valheelle on monia syitä 

Henkilö voi valehdella antaakseen halutun kuvan itsestään tai toisesta, saadakseen suosiota, edun, tilaisuuden tai palkinnon tai saadakseen toiset toimimaan haluamallaan tavalla. Valhetta käytetään myös epämiellyttävän tilanteen, rangaistuksen tai häpeän välttämiseen tai toisten ihmisten vahingoittamiseen.  

Kyky valehteluun voidaan jakaa eri tasoihin. Valehteluun kyvykkäin on erittäin vahvalla tasolla. Tämän tason henkilöillä on kokemusta valehtelusta kanssa käymisessä valheenpaljastusasiantuntijoiden kanssa, esimerkiksi poliisikuulusteluissa, valheenpaljastustutkimuksissa tai kriminaalipsykiatrin vastaanotolla. Nämä ihmiset myös yleensä nauttivat valehtelemisen onnistumisesta. 

Koulutuksessa käytiin läpi myös sukupuolen, kulttuurin ja temperamentin vaikutusta valehteluun, ”vaikeampien persoonallisuuksien” profilointia sekä itse valheenpaljastamista: valehtelua indikoivien signaalien havaitseminen sanattomassa viestinnässä sekä kertomuksen analysointi kysymyksenasettelutekniikoiden ja -taktiikoiden avulla. 

Institutionaalinen kuuleminen   

Esimerkiksi poliisikuulusteluissa tai työntekijöiden kuulemistilaisuuksissa tilanne on erilainen kuin jokapäiväisen elämän tapahtumissa, koska kuultava on velvollinen olemaan paikalla tilaisuudessa.  

Yrityksissä työntekijää saatetaan kuulla henkilösuhteisiin liittyvissä ongelmissa tai väärinkäytösepäilyissä. Asiasta riippuen paikalla on esihenkilön ja kuultavan lisäksi usein muita henkilöitä, kuten luottamusmies tai työsuojelupäällikkö. 

Silloin kun työntekijää kuullaan väärinkäytösepäilyn vuoksi, tavoitteena voi olla irtisanominen ja mahdollinen rikosilmoitus, jos asiasta on varma näyttö. Jos asiasta on vain varteenotettava epäilys, on seurauksena tavallisesti varoitus. Tavoitteena on tällöin väärän toiminnan lopettaminen ja mahdollisesti saatu tunnustus. Jos väärinkäytöksestä on kameratallenne tai todistajia, myöntää kuultava syyllisyytensä todennäköisesti. Jos näyttö on epävarmaa, on ”seinä-kiiston” todennäköisyys suuri. 

Valheenpaljastuksen näkökulmasta olisi hyvä, jos paikalla olisi yksi henkilö, joka olisi perehtynyt henkilökuulemisiin ja jonka tehtävänä on vain seurata kuultavan reaktioita. Myös kysymysten esittäjien tulisi olla tilanteessa joustavia ja tuntea tehtävänsä, sillä valheenpaljastus perustuu osaltaan dynamiikkaan kysymysten ja reaktioiden välillä.  

Huomioon tulee kuitenkin ottaa, ettei mikään yksittäinen reaktio ole riittävä markkeri valheesta. Huolellinen perehtyminen tapaukseen etukäteen mahdollistaa oikeiden kysymysten asettelun, oikealla hetkellä. 

Henkilö ei välttämättä valehtele, vaikka hänen kertomansa ei vastaa todellisuutta. Kuultava saattaa muistaa väärin, tai hänellä on asiasta virheellinen käsitys. Tällöin henkilölle esitetään vaihtoehtoinen tapahtumankulku ja tarkkaillaan sen jälkeen, miten henkilö reagoi omassa kertomuksessaan. Mikäli henkilöllä on ollut vain erilainen käsitys asiasta, hän saattaa alkaa kyseenalaistamaan omaa subjektiivista käsitystään.   

Simulaatioharjoittelua 

Valheenpaljastuskoulutuksen erillisessä workshopissa simulaatioharjoitukset olivat rakennettu niin, että ne voisivat vastata esimerkiksi työntekijän kuulemista. Simulaatiossa harjoittelijoiden reaktiot olivat aitoja ja kuultavan totuudessa pysymistä voitiin oikeasti arvioida. 

Väärinkäytöstapauksissa kuultavaa henkilöä voidaan kysymyksillä ja hänen reaktioillansa niihin johdattaa kohti tunnustamista tai kuulemista voidaan käyttää tutkinnan suunnan löytämiseen. 

Kuten poliisikuulusteluissa ja muissa institutionaalisissa kuulemistilaisuuksissa, näissä harjoituksissakin annettiin ensin kuultavan kertoa tietonsa asiasta vapaana kerrontana, minkä jälkeen siirryttiin etukäteen laadittuihin, tavoitteiden mukaisiin kysymyksiin. 

Kaikki osallistujat pääsivät harjoittelemaan kaikissa rooleissa ja jokainen skenaario käytiin läpi kunkin harjoitteen jälkeen. Koulutukseen osallistuneet arvioivat, että koulutuksesta olisi riittänyt asiaa useammallekin päivälle tietosisältönsä ja tiiviytensä puolesta. 

Valheenpaljastaminen ei perustu pseudotieteisiin, vaan taustalla on filosofiaa, biologiaa ja psykologiaa – tieteellistä tietoa. Valheenpaljastaminen vaatii paljon harjoittelua ja harjaantumista. Yksityisetsiville koulutus oli ehdottomasti hyödyllinen, ja allekirjoittanut aikoo osallistua harjoituspäiviin myös jatkossa. 

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2024.

Tilaa lehti! 

Pois pois postin tieltä, posti se kulkee keskellä tietä

Posti Group Oyj (Posti) on ollut esillä henkilötietojen käsittelyyn liittyen, kun tietosuojavaltuutetun toimistoon tehtiin kahdeksan kantelua koskien Postin muuttoilmoitustietoja aikavälillä 24.2.2017–15.1.2020.

Otsikon hokema on historiaa siitä, että postitorven käyttäjille piti antaa vapaa kulku teillä. Postitorven käyttöön liittyi muitakin etuuksia, kuten lauttureiden piti kuljettaa posti maksutta jokien yli ja kaupunkien portit piti avata postinkuljettajille öisinkin. 

Posti Group Oyj (Posti) on ollut esillä henkilötietojen käsittelyyn liittyen, kun tietosuojavaltuutetun toimistoon tehtiin kahdeksan kantelua koskien Postin muuttoilmoitustietoja aikavälillä 24.2.2017–15.1.2020. Näistä asioista kuusi on saatettu vireille henkilötietolain voimassaoloaikana ja kaksi yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamisen aloittamisen jälkeen.  

Kussakin asiassa on ollut kysymys siitä, että tehdyn osoitteenmuutosilmoituksen jälkeen rekisteröity on saanut yhteydenottoja ja suoramarkkinointia eri yrityksiltä. Tietosuojarikkomukseksi katsottiin vuosina 2017–2019 tehdyt osoitteenmuutosilmoitukset, joiden aikana rekisteröidyille ei ollut informoitu tuote-ehtoja eivätkä ne tulleet aidosti rekisteröidyn hyväksyttäväksi, koska rekisteröidyt eivät tienneet oikeudesta kieltää tietojensa luovuttamista.  

Apulaistietosuojavaltuutettu ja seuraamuskollegio antoivat vuonna 2020 Postille 100 000 euron hallinnollisen seuraamusmaksun osoitetietojen automaattisesta luovuttamisesta ostopalveluna suoramarkkinointiyrityksille.  

Hallinto-oikeuden päätös 

Posti valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Helsingin hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä 2.11.2021 (nro H5413/2021) hylännyt Postin valituksen apulaistietosuojavaltuutetun päätöksestä ja kumonnut yhtiön valituksen seuraamuskollegion päätöksen hallinnollisen seuraamusmaksun määräämisestä.  

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on seuraamusmaksua koskevan ratkaisun osalta todettu, että kyseessä oleva rikkominen on koskenut suurta määrää rekisteröityjä ja jatkunut varsin pitkään. Hallinto-oikeus on kuitenkin päätöksessä kuvatulla tavalla todennut kyseessä olevan rikkomisen olleen osin tulkinnanvarainen.  

Hallinto-oikeuden mukaan seuraamusmaksun määrääminen Postille annetun huomautuksen lisäksi oli tehokasta ja varoittavaa. Hallinto-oikeus on päätöksessä kuvattujen seikkojen punninnan perusteella kuitenkin katsonut, että seuraamusmaksun määräämistä ei rikkomisen laatu ja sen rekisteröityihin kohdistuvat vaikutukset huomioiden kokonaisuutenakaan arvioiden voida pitää oikeasuhteisena seuraamuksena.  

Tähän nähden hallinto-oikeus on katsonut yleisen tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 1 ja 2 kohtien perusteella, että seuraamuskollegiolla ei ole tässä tapauksessa ollut perusteita määrätä Postille seuraamusmaksua.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 

Tietosuojavaltuutettu pyysi korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Tietosuojavaltuutettu vaati valituksessaan, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin seuraamuskollegion päätös seuraamusmaksun määräämisestä on kumottu ja seuraamuskollegion päätös saatetaan voimaan.  

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja antoi päätöksensä 12.9.2023 (KHO:2023:81). Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa ja 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa, joissa käytetään ilmaisua ”tietojen toimittaminen”, edellytettiin rekisterinpitäjältä aktiivisia toimenpiteitä sanotuissa kohdissa tarkoitettujen tietojen saattamiseksi rekisteröityjen tietoon.  

Postin ei ole voitu katsoa saattaneen tietoja edellä tarkoitetusta tietojen luovuttamisesta tietyille organisaatioille ja oikeudesta kieltää mainittu yhteystietojen luovuttaminen aktiivisin toimenpitein selkeästi niille sähköisen muuttoilmoituksen tehneille henkilöille, jotka eivät olleet saaneet postinohjauspalveluiden tuote-ehtoja hyväksyttäväkseen.  

Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että seuraamuskollegio oli yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomisen takia voinut määrätä Postille 100 000 euron suuruisen hallinnollisen seuraamusmaksun. Korkein hallinto-oikeus korosti seuraamusmaksun edellytysten arvioinnissaan, että Postin sähköisellä osoitteenmuutospalvelulla oli erittäin paljon käyttäjiä, joiden tietotekniset valmiudet vaihtelivat.

Hallinnolliset seuraamusmaksut herättävät keskustelua 

Hallinnolliset seuraamusmaksut ovat olleet viime vuosien aikana vilkkaan akateemisen tarkastelun kohteena. Eräs keskeinen impulssi tähän keskusteluun on ollut muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntö koskien ne bis in idem -kieltoa (”ei kahdesti samassa asiassa”) tilanteessa, jossa sopimusvaltiossa on määrätty rikosoikeudellisen seuraamuksen ohella jokin muu seuraamus, jota valtion sisäisessä oikeudessa on pidetty muuna kuin rikosoikeudellisena seuraamuksena.  

Ne bis in idem -kiellon soveltamisala ei rajoitu vain rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan se ulottuu myös rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin. 

Tietosuoja-asetuksen 83 artiklan 1 kohdan mukaan tietosuoja-asetuksen rikkomisesta määrättävien hallinnollisten sakkojen määräämisen on kussakin yksittäisessä tapauksessa oltava tehokasta, oikeasuhtaista ja varoittavaa.  

Artiklan 2 kohdan mukaan hallinnolliset sakot määrätään kunkin yksittäisen tapauksen olosuhteiden mukaisesti. Tämän takia on tärkeää, että päätöksistä valitetaan ja saadaan ennakkopäätöksiä, kuten Postin tapauksessa. 

Euroopan tietosuojaneuvostossa on tunnistettu haasteet, kun seuraamusmaksujen määräämiskäytäntö ei ole ollut yhdenmukaista. Tämän takia he ovat laatineet muun muassa ohjeen hallinnollisten seuraamusmaksujen laskemiseen, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa kansallisten tietosuojaviranomaisten tapoja tietosuoja-asetuksen perusteella määrättyjen seuraamusmaksujen suuruuden laskennassa.  

Ylipäätään Euroopassa tietosuojavalvontaviranomaiset ovat määränneet entistä enemmän seuraamusmaksuja, kun niiden kokonaismäärä on kasvanut 50 prosentin vuositasolla. Tämä on herättänyt keskustelua useissa valtioissa siitä, että organisaatiot ovat yhä varovaisempia ilmoittamaan tietosuojarikkomuksesta, koska pelkäävät sakkoja ja korvausvaatimuksia.  

Tietosuojan kannalta tietoturvallisuuden kontrollien tehokkuudella sekä organisaatioiden riskienhallinnan sekä sääntelyn toimivuudella on merkitystä, jotta henkilötietoja voidaan suojata tehokkaasti. Tietorikoksilla voidaankin vahingoittaa laajasti yhteiskuntaa, kuten Psykoterapiakeskus Vastaamon tapaus osoittaa. 

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2024.

Tilaa lehti! 

Jensen Hughes – monipuolista kansainvälistä turvallisuussuunnitteluosaamista

Jensen Hughesilla on maailman suurimpana paloturvallisuuden, yritysturvallisuuden ja riskienhallinnan suunnittelutoimistona suomalaista vahvistusta riveissään, sillä entinen L2 Paloturvallisuus Oy on nykyisin osa Jensen Hughesia.

Jensen Hughesin Suomen toimitusjohtajana toimii Samuli Heikkilä. Hänen vastuualueelleen kuuluu Suomen toiminnot sekä kotimaassa että ulkomailla. Heikkilä kuuluu myös Jensen Hughesin Euroopan johtoryhmään. Heikkilä kertoo, että heillä on Suomessa töissä 44 henkilöä, joista noin puolet on töissä Kampin toimistolla. Loput henkilöstöstä jakaantuvat Tampereen, Turun, Kuopion ja Oulun toimistojen kesken.

Heikkilä korostaa myös heidän kansainvälistä puoltaan. ”Osa nykyisistä työntekijöistä tekee ulkomaan projekteja kokoaikaisesti, ja olemme toimineet niin ikään välittäjänä uusille rekrytoinneille. Meillä on myös tällä hetkellä kaksi työntekijää komennuksella ulkomailla, jotka ovat Suomen palkkalistoilla, ja kolmas on lähdössä komennukselle maaliskuun lopulla”, Heikkilä toteaa.

Jensen Hughes onkin markkinoinut Suomessa henkilöstölle myös ulkomaan työtehtäviä. Yrityksessä harkitaan tilanteen mukaan se, palkataanko henkilö Suomeen ja tehdään sisäisillä järjestelyillä siirto vai palkataanko henkilö suoraan ulkomaille.

Jensen Hughesilla on onnistuttu tekemään suunnittelu- ja konsultointipalveluista, suomalaisesta huippuosaamisesta, vientituote, joka on aika harvinaista. ”Viennillä tarkoitan sekä Suomesta käsin tehtyjä ulkomaanprojekteja että komennuksia. Näin voimme tarjota työntekijöille kansainvälisiä urapolkuja, ja usealla suomalaisella työntekijällä onkin Euroopan laajuinen vastuualue tai rooli”, toteaa Heikkilä ylpeänä.

Kansainvälisyys toimii myös toisinpäin, sillä Jensen Hughes on saanut myös ulkomailta tuoreita kokemuksia ja huippuosaamista suomalaisten hankkeiden käyttöön, joten kansainvälisyys on ollut erinomainen asia monelta kantilta katsottuna.

Monipuolisia tehtäviä

Heikkilä toteaa, että ylipäätään paloturvallisuuskonsultointi on aika monisyinen kokonaisuus. Palotekninen suunnittelija kokoaa paloturvallisuuteen liittyvät asiat arkkitehti-, sähkö-, LVI- ja rakennesuunnittelupuolelta yhteen sekä toimii näiden kaikkien konsulttina.

Heikkilä korostaa, että tämän takia asiakkaat monesti haluavat käyttää kyseistä palvelua, vaikka se ei lakisääteinen tehtävä rakennushankkeessa olekaan. Hän toteaa, että tehtävä halutaan antaa jollekin, joka koordinoi kokonaisuutta ja hoitaa dokumentoinnin alusta loppuun aina viranomaisneuvotteluineen.

On tietysti myös asiakkaita, jotka eivät valitse kokonaispalvelua, vaan jonkun yhden pienemmän yksittäisen suunnittelutehtävän. Tällöin riskinä on, että kokonaisuutta ei tule huomioitua riittävässä laajuudessa, vaan keskitytään liiaksi vain siihen yksittäiseen asiaan.

Heikkilä nostaa positiivisena asiana, että osa asiakkaista käyttää paloturvallisuuskonsulttia myös käytön aikana kaikissa pienissä muutoksissa mukana. Tämä on pieni kustannus kokonaiskustannuksissa, ja sillä saadaan varmistettua, että palotekniset asiat pysyvät turvallisena myös muutostöiden yhteydessä.

Paloturvallisuuden ja turvallisuustekniikan suunnittelun yhteistyön tiivistäminen

Heikkilän mielestä paloturvallisuuden ja turvallisuustekniikan suunnittelua tulisi tiivistää keskenään, koska entistä enemmän tehdään integroituja ja kokonaisvaltaisempia järjestelmiä.

Hän toteaa, että paloturvallisuuskonsultti ja turvallisuuskonsultti ovat molemmat vähän sellaisia ulkopuolisia rooleja rakennushankkeessa, jolloin on heidän keskinäisestä aktiivisuudestaan kiinni, kuinka aktiivisesti he ovat yhteydessä hankkeen muihin sidosryhmiin.

Heikkilällä on myös omakohtaista kokemusta tilanteista, joissa hän kommunikoi hankkeen läpi viikoittain turvallisuuskonsultin kanssa, ja sitten on ollut myös hankkeita, joissa hän ei ole edes kuullut turvallisuuskonsultin nimeä ennen tupareita.

Hänen mielestään tämä ei saisi perustua vain oma-aloitteiseen aktiivisuuteen. Tiiviimmälle yhteistyölle olisi siten tarvetta. Heikkilä korostaa, että tämä tulee erityisesti kyseeseen monimutkaisemmissa ja isommissa hankkeissa, kuten teollisuudessa, kauppakeskuksissa, hotelleissa ja sairaaloissa, joissa on havaittu toimivaksi tavaksi konsultin mukanaolo koko hankkeen ajan.

Yhteistyö näkyy parhaiten erilaisissa harjoituksissa ja testauksissa, kuten blackout-testeissä. Heikkilä kertoo, että näissä mukana oleminen on vähän muuttanut konsultin työnkuvaa. Henkilökuntaa on välillä töissä öisinkin, milloin missäkin testailemassa järjestelmiä ja toteuttamassa harjoituksia.

Maailman turvallisuustilanne on siinä mielessä vaikuttanut positiivisesti organisaatioihin, että viime aikoina on tarkasteltu jatkuvuuden hallintaa ja kriittisiä järjestelmiä on ruvettu testaamaan aktiivisemmin kuin aiemmin, samoin kuin suuremmissa julkisissa rakennushankkeissa on mietitty myös kriisiajan käyttöä.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2024.

Tilaa lehti! 

AXIS – maailman ensimmäisen verkkokameran kehittäjä

Axis Communications AB (Axis) on ruotsalainen vuonna 1984 perustettu kameravalvonta-, kulunvalvonta-, sisäpuhelin- ja äänijärjestelmiä tarjoava yritys.

Axisilla työskentelee yli 4 000 työntekijää yli 50 maassa, ja pääkonttori sijaitsee Ruotsin Lundissa. Kävin vierailemassa Lundin pääkonttorilla Jouni Virran johdolla, joka työskentelee Suomessa Axisen Key Account Managerina. 

Lund on yksi Ruotsin vanhimmista kaupungeista, joka juontaa juurensa 990-luvulle. Lundissa sijaitsee yliopisto, joka perustettiin vuonna 1666. Yliopisto sijoittuu jatkuvasti maailman 100 parhaan yliopiston joukkoon kansainvälisissä arvioinneissa. Axis tekee tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa, ja sieltä valmistuukin heille jatkuvasti uusia työntekijöitä. 

Lundin pääkonttorissa sijaitsee modernien toimitilojen lisäksi eri ratkaisuiden suunnittelu- ja kehitysosastot sekä testauslaboratoriot. Pääsin vierailemaan eri tiloissa ja keskustelemaan vastuuhenkilöiden kanssa. 

Tapasin myös toimitusjohtaja Ray Mauritssonin, joka on toiminut tehtävässään vuodesta 2003 alkaen. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia työstään, kuten turvallisuusalaan ja johtamiseen liittyviä palkintoja. 

Mistä kaikki lähti liikkeelle? 

Mauritsson haluaa kertoa aluksi yrityksen historiasta, koska hän itsekin aloitti työt Axisella jo vuonna 1995. Axisin perustivat Mikael Karlsson, Martin Gren ja Keith Bloodworth, joiden tavoitteena oli muuttaa ihmisten tapaa käyttää digitaalisia laitteita ja ajatella niistä.  

Silloin ajatus verkkotekniikan käyttämisestä laitteiden (alun perin verkkotulostus-, tallennus- ja skanneripalvelimien) yhdistämiseen ja niiden älykkääksi muuttamiseen oli uusi. Alun perin tätä kutsuttiin ThinServer Technologyksi, ja nykyään se tunnetaan nimellä Internet of Things (IoT). 

Jo varhaisessa vaiheessa yrityksessä päätettiin työskennellä vain avoimien standardien kanssa skaalautuvuuden lisäämiseksi sekä säästämiseksi sähkönkulutuksessa ja laitekustannuksissa. Yrityksessä ymmärrettiin jo silloin, että kaksitasoinen jakelumalli on parempi innovaatioiden skaalaamiseksi ja monimutkaisten haasteiden ratkaisemiseksi. 

Mauritsson korostaa, että sinänsä vuosikymmenien aikana perusajatus ei ole muuttunut mihinkään, vaikka teknologia on kehittynyt ja omistuspohja on muuttunut. Axis on vuodesta 2015 alkaen ollut osa Canon Groupia. 

Maailman ensimmäinen verkkokamera ja ARTPEC SoC  

Mauritsson aloitti itse työt juuri kameravalvonnan parissa. Hän kertoo, että Axisilla oli saatu idea yhdistää kamera verkkoon. Vuonna 1996 se toi markkinoille maailman ensimmäisen verkkokameran, AXIS Neteye 200:n. Tämä mahdollisti sen, että ihmiset, joilla oli internetyhteys, pystyivät seuraamaan tapahtumia mistä päin maailmaa tahansa.  

Niille, joilla oli jo laajat analogiset kameravalvontajärjestelmät, luotiin dekooderi, jotta he pystyivät myös käyttämään uusinta IP-tekniikkaa. 

Mauritsson muistelee, että Neteye 200:n kehittämisen jälkeen Axisilla huomattiin, että saatavilla olleet SoC:t (System on Chip) eivät pystyneet tarjoamaan jatkossa toivottua suorituskykyä. Tämä sai aikaan ensimmäisen ARTPEC SoC:n kehittämisen. 

Vuonna 1999 julkaistiin ensimmäiset tuotteet, kuten AXIS 2100, joissa oli Axisin ensimmäinen ARTPEC SoC. Mauritsson kertoo ylpeänä, että nykyään on käytössä SoC:n kahdeksas versio, joka on monen vuoden kokemuksen, tiedon ja intohimon työn tulos sekä tärkeä osa Axisin historiaa. 

ARTPEC SoC on Axisin tuotteiden tärkeä osa, koska se tarjoaa perustan kuvanlaadulle ja analytiikkaominaisuuksille sekä tietoturvalle. Se on olennainen osa yrityksen verkkokameroita. Vaikka ominaisuudet ovat vuosien varrella kehittyneet, ovat koko, energiankulutus ja hinta pysyneet lähes ennallaan. 

Axisin Senior Expert Engineer Stefan Lundberg kertoo, että ARTPEC SoC mahdollisti täysin uusien teknologioiden kehittämisen, kuten Axis Forensic Wide Dynamic Rangen (WDR) ja Axis Zipstream -tiedonpakkaustekniikan.  

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? 

Axis pystyy ARTPEC SoC:in avulla luomaan innovatiivisia tuotteita ja vastaamaan asiakkaidensa tarpeisiin. Tässä auttaa se, että yritys suunnittelee ARTPEC SoC:in itse ja valvoo sen valmistusta. 

Lundberg toteaa, että vuosien aikana eniten kehittyneet ominaisuudet ovat kuvanlaatu ja kyky analysoida, kuten syväoppimiseen perustuva analytiikka. Ne molemmat ovat ja tulevat olemaan merkittäviä tekijöitä tulevaisuudessa. 

Mauritsson korostaa, että muutosvauhti alalla on viime vuosina ollut poikkeuksellista. Axisilla on huomattu, että teknologiset innovaatiot luovat valtavia mahdollisuuksia, mutta toisaalta aiheuttavat myös monimutkaisia haasteita. Tämä kaikki vaatii keskittymistä, energiaa ja jatkuvaa kehittämistä, sillä muutosvauhti ei ole hidastumassa. 

Järjestelmien kokonaisvaltainen huomioon ottaminen onkin välttämätöntä tänä päivänä, kun toimittajien ja asiakkaiden on seurattava, mitattava ja raportoitava monenlaisista tekijöistä, kuten  vastuullisuusasioista. Esimerkiksi jos tarkastellaan energiankulutusta, niin kamera itsessään kuluttaa melko vähän energiaa, mutta kun otetaan vielä huomioon palvelimet, kytkimet, keskittimet ja reitittimet, joiden kautta dataa siirretään, on tilanne aivan toinen.  

Tällainen kokonaisvaltainen näkökulma on hyödyllinen, koska se johtaa innovaatioihin uusissa teknologioissa ja kameroissa. Hyvä esimerkki ovat kamerat, jotka vähentävät bittinopeutta, tallennustilaa ja palvelimen kuormitusta tarkoituksenaan vähentää palvelimen jäähdytysvaatimuksia.  

Äänijärjestelmien Product Manager Adam Boren kertoo, kuinka IP-pohjaiset ääniratkaisut tukevat älykästä kameravalvontaa, kun voidaan esimekiksi automaattisesti käynnistää haluttu ääniviesti, kun henkilö oleskelee alueella luvattomasti tai liikkuu väärässä tilassa. Hän kertoo lukuisia esimerkkejä eri toimialoilta, kuinka valvontaa, turvallisuutta ja liiketoimintaa on kehitetty ääni- ja kuvaratkaisuiden yhdistämisellä.  

Kaupan alalta hän kertoo esimerkin, jossa kameran analytiikkaa hyödynnetään siten, että se antaa hälytyksen henkilöstölle, jos asiakas käyttäytyy epäilyttävällä tavalla tiettyjen tuotteiden läheisyydessä, jotka ovat suosittuja varkauden kohteita.  

Näiden tuotteiden luona on kaiutin, joka kamerahälytyksen yhteydessä toistaa automaattisesti viestin, kuinka voimme auttaa teitä ja myyjä on tulossa avustamaan teitä. Näin potentiaalinen rikoksentekijä yleensä luopuu teostaan ja poistuu paikalta. Oikeasti apua tarvitseva asiakas saa puolestaan hyvää palvelua.  

Mauritsson kertoo, että tässä on oikeastaan heidän liiketoimintansa ydin tiiviisti kuvattuna, koska näin pystytään yhdistämään Axisen laajaa ja älykästä tuotevalikoimaa yhteen ohjelmistoon, joka on helppokäyttöinen ja monipuolinen. Lisäksi heillä on tarjolla työkalut, joiden avulla voi suunnitella sopivat ratkaisut eri toimintaympäristöihin ja käyttötarkoituksiin. Tätä kehitystyötä on tehty jo vuosikymmeniä yhdessä kumppaneiden kanssa.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2024.

Tilaa lehti! 

Turvallisuuden megatrendit 2024

Security Industry Association (SIA) järjestää vuosittain Securing New Ground -tapahtuman, jossa teollisuuden johtajat ja talouskumppanit kokoontuvat. Tapahtumassa keskustellaan alan trendeistä ja ideoita jaetaan avoimesti.  

Ennen tapahtumaa SIA selvitti kyselyn avulla jäseniltään, mitkä tekijät vaikuttivat heidän liiketoimintapäätöksiinsä ja mitä trendejä he seurasivat. SIA kysyi myös, mitkä aiemmat trendit olivat edelleen merkityksellisiä, mitkä trendit eivät enää olleet niin vaikuttavia ja mitä trendejä SIA:n julkaisemaan vuosittaiseen raporttiin voitaisiin lisätä.  Tämän kaiken perusteella SIA muodosti raportin vuoden 2024 turvallisuuden megatrendeistä.

1. Tekoälyn turvallisuus 

Tekoälyn turvallisuutta voidaan arvioida kolmen kysymyksen avulla: 1) miten voimme luottaa tekoälyyn, 2) miten varmistetaan tekoälyn eettinen soveltaminen ja 3) miten varmistetaan tekoälyn kyberturvallisuus?  

Tekoälyn käytön lisääntymisen myötä kaikenkokoisten organisaatioiden on tarpeellista panostaa kattavaan ja ennakoivaan turvallisuuteen, erityisesti kyberturvallisuuteen, jolloin organisaatiot voivat suunnitella, kehittää ja ottaa käyttöön koneoppimismalleja mahdollisimman turvallisesti.  

Erilaiset tekoälyn käytön turvallisuuteen liittyvät työkalut ja alustat ovat olennaisia, koska ilman niitä on vain ajan kysymys, milloin organisaatio joutuu tietoturvaloukkauksen kohteeksi. 

2. Tekoäly: ei pelkästään kameravalvontaa, vaan visuaalista älyä  

Tekoäly on muuttamassa pysyvästi kameravalvontaa. Se on muuttumassa visuaaliseksi älyksi. 

Kameravalvonnasta on tulossa nopeasti kaikenkattava työkalu turvallisuusalalle. Se on muuttumassa tallentavasta työkalusta joksikin aivan muuksi.  

Kamerat ovat alustoja useille tunnistimille, kuten ääni-, kemikaali- ja lämpötilatunnistimille. Tekoäly ja kameroiden tunnistimiin sovellettu analytiikka tekevät kameroista moninkertaisesti arvokkaampia käyttäjille kuin pelkät kamerat ovat.  

Visuaalisen älyn kyvyt kehittyvät, ja organisaatiot alkavat luoda visuaalisen älyn infrastruktuuria. Turvallisuusalan perushaaste on se, tuleeko se johtamaan tällä kasvualueella, kun kameravalvonnasta tulee visuaalista älyä.  

3. Generatiivinen tekoäly 

Generatiivinen tekoäly ja laajat kielimallit ovat tulleet maailmalla viime aikoina yhä tunnetummiksi. Nykyään on olemassa lukuisia tekoälysovelluksia, jotka voivat auttaa erilaisissa työtehtävissä, kuten ohjelmoijia koodin kirjoittamisessa. 

Näiden teknologioiden kehittyessä ja käyttöönoton laajetessa ne tulevat vaikuttamaan turvallisuusalaan
kolmella ensisijaisella alueella:

1) laajoja kielimallisovelluksia tullaan soveltamaan turvallisuusjärjestelmien dataan,

2) generatiivista tekoälyä tullaan käyttämään sisällön tuottamiseen ja

3) generatiivisia tekoälysovelluksia tullaan soveltamaan liiketoiminnan toiminnallisten haasteiden ratkaisemiseen.

4. Tekoälyn sääntely 

Tekoäly tulee muuttamaan voimakkaasti turvallisuusalaa, minkä myötä tulee myös sitä koskevaa sääntelyä, joka luo puitteet tekoälylle. Sääntely lisää luottamusta ja läpinäkyvyyttä tekoälyn käyttöön. 

Monet uskovat, että sääntely tulee toisaalta myös nopeuttamaan tekoälyteknologian kehittämistä. Sääntelyn myötä tekoälytulevaisuus tulee edellyttämään enemmän vaatimustenmukaisuuden noudattamista, tietosuojaa ja todennäköisesti vielä enemmän avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä algoritmeihin liittyen.

5. Enemmän vastinetta turvallisuusinvestoinneille

Turvallisuusjärjestelmät ja -ratkaisut tulevat tarjoamaan yhä enemmän vastinetta turvallisuusinvestoinneille. Ne tarjoavat liiketoiminta-arvoa ydinturvallisuustarpeen yli.  

Kun turvallisuusjärjestelmät ja -ratkaisut tuottavat yli perustuoton, tulee näistä ratkaisuista entistä välttämättömämpiä alan toimijoille ja yritysten omistajille. Välttämättömyys on tulossa hyvin näkyväksi erityisesti kulunvalvontasektorilla.  

Jos jollakin tämän luettelon trendillä on suuri vaikutus turvallisuusalan toimijaan, se on tämä. Turvallisuusalan toimijoiden on aina tarvinnut osoittaa turvallisuusinvestoinnin kannattavuus sitä hankkivalle taholle, että investointi vähentää kalliita turvallisuuspoikkeamia. Turvallisuus näyttääkin arvonsa, kun mitään ei tapahdu!  

6. SaaS-palvelut muokkaavat liiketoimintamalleja

Kun turvallisuusmarkkinoilla siirrytään voimakkaasti SaaS-palveluihin ja palveluiden toimitusmalleihin, merkitsee tämä laajoja muutoksia integraattoreiden liiketoiminnalle ja myös koko turvallisuusalalle.  

Perinteiset paikan päällä toteutettavat laitepohjaiset ratkaisut antavat periksi mallille, jossa turvallisuusratkaisuja myydään tilauksina, jotka on sidottu yritysasiakkaiden liiketoiminnan tulokseen. Turvallisuusalan on navigoitava tässä kehityksessä samalla, kun on myös tuettava vanhoja järjestelmiä. 

7. Teknologiajättiläisten vaikutus turvallisuusalaan 

Teknologiajättiläisten, kuten Applen, Googlen, Metan, Microsoftin ja Amazonin, markkina-aseman vuoksi niiden on mahdollista vaikuttaa nopeasti kokonaisiin toimialoihin, myös turvallisuusalaan. Pelkästään jo niiden kyky toimittaa massiiviselle asiakaskunnalleen laitteistoa ja pilviratkaisuja (usein uusinta tekoälyä käyttäen) antaa niille valtavan vaikuttamismahdollisuuden.  

Teknologiajättiläiset pystyvät myös muuttamaan ihmisten odotuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa henkilö voi mennä Home Depotiin, valita laadukkaan älylukon ja tunnin sisällä saada sen asennetuksi, wifiin yhdistetyksi, etäkäytön otettua käyttöön, iPhone tai Android -ohjauksen mahdollistettua, käyttöoikeudet määriteltyä ja rekisteröidä useita käyttäjiä.  

Teknologiajättiläiset nostavat asiakaskokemuksen rimaa ja tekevät mahdolliseksi palveluiden sekä teknologioiden integraation saumattomuuden.  

8. Pilvipalvelut keskittyvät entistä enemmän 

Tämä trendi on kuin arvoitus: on pilvinen päivä, mutta taivaalla on vain muutama pilvi.  Pilvipalveluiden lujittaminen ja hallitsevien pilvipalveluiden tarjoajien suuremman vaikutusvallan haaliminen ovat yhteydessä teknologiajättiläisten vaikutusta koskevaan trendiin, koska ne hallitsevat pilvimarkkinoita. 

Vain muutama yritys hallitsee pilvipalveluita, sillä Amazon Web Services (AWS), Google Cloud ja Microsoft Azure omistavat yhdessä kaksi kolmasosaa markkinoista. Monille turvallisuusalan toimijoille, jotka ajattelevat turvallisuusalan tulevaisuutta, tämä aiheuttaa levottomuutta.  

Turvallisuusratkaisut ovat hyvin marginaalinen osa teknologiajättiläisten tulovirtaa pilvipalveluissa. Lisäksi asiakkaat voivat keskittää omat pilvipalvelunsa yhdelle toimijalle, jolloin he haluavat saada kaikki samaan pilveen. Tämä voi aiheuttaa puolestaan haasteita turvallisuusalan toimijoille, jos he ovat keskittäneet omat ratkaisunsa yhteen pilvipalveluun. 

9. Kiinteistömarkkinoiden uudelleenoptimointi 

Viime vuodet ovat olleet haastavia kiinteistömarkkinoille, erityisesti toimistorakennuksille. Etätyön lisääntyminen vähensi toimistorakennusten käyttötarvetta. Samaan aikaan korot nousivat tasaisesti. Moniperheasuntojen vuokrien kasvuvauhti hidastui tai tasaantui, ja kaupallisten toimistotilojen vuokrahinnat putosivat.  

Tämä on pakottanut vuokranantajat harkitsemaan uudelleen teknologiakustannuksia ja rauhoittamaan kiinteistöteknologiamarkkinoita. Tämä tulee johtamaan toimistojen muuntamiseen asunnoiksi ja rakennusjärjestelmien yhteenliittämiseen (myös turvallisuuden) toiminnan tehokkuuden lisäämiseksi.  

Tämä suuntaus voi kuitenkin luoda mahdollisuuksia turvallisuusalalle. Tärkeää olisi pystyä yhdistämään turvallisuustekniset järjestelmät kiinteistöteknisiin järjestelmiin. Asiakkaat haluavat jatkuvasti seurata muun muassa kulunvalvontajärjestelmien tietoa toimitilojen käytöstä ja hyödyntää niitä tehokkaammin. 

10. IT:n ja OT:n lähentyminen 

Tietotekniikka (IT) ja operatiivinen teknologia (OT) lähentyvät nopeasti toisiaan. Lisäksi OT-järjestelmät integroituvat organisaation tietoympäristöön.  

Tämä lähentyminen vaatii laajempien ja monimutkaisempien ratkaisuiden luomista, mikä lisää riskejä, mikä puolestaan luo mahdollisuuksia turvallisuusalalle. IT:n ja OT:n lähentyminen luo myös tarpeen standardeille yhteentoimivuuden ja kyberturvallisuuden vuoksi. 

Artikkelin kuva: Axis.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2024.

Tilaa lehti! 

Talousrikokset: uhka vai mahdollisuus?

Laura Paasosen väitöskirjatutkimus valottaa talousrikollisuutta ja niiden tuomioita. Erityisesti teknologian kehitys on mahdollistanut talousrikollisuudessa erilaiset rikosten tekotavat ja yhdistänyt rikosten tekijät ympäri maailmaa.

Rikollisuus muuttaa jatkuvasti muotoaan yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten myötä. Muutoksiin on vaikuttanut erityisesti teknologian kehitys, koska se on mahdollistanut esimerkiksi talousrikollisuudessa erilaiset rikosten tekotavat ja yhdistänyt rikosten tekijät ympäri maailmaa. Talousrikoksista koituukin tänä päivänä huomattavia vahinkoja muun muassa yhteiskunnalle ja yrityksille. Kyse on hyvin merkittävästä rikollisuuden muodosta.  

Talousrikollisuutta koskeva tutkimus on kuitenkin hyvin vähäistä verrattuna massarikollisuutta koskevaan tutkimukseen. Tätä tilannetta paikkaamaan tein oikeustieteellisen ja kriminologisen väitöskirjatutkimuksen otsikolla ”Talousrikokset: uhka vai mahdollisuus? – Empiirisiä oikeustutkimuksia talousrikoksista”. Tutkimuksen väitöstilaisuus pidettiin Itä-Suomen yliopistossa 15.12.2023. 

Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli paikata mainittua tietovajetta analysoimalla empiirisesti talousrikosten trendejä, rangaistuksia ja rikosprosessia sekä luoda kattava kokonaiskuva rikosprosessiin päätyvistä talousrikoksista Suomessa. Väitöskirjan toisena tavoitteena oli tuottaa uutta empiirisesti tutkittua tietoa talousrikoksista talousrikostorjunnan kehittämiseksi. 

Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli, millaisena nykyaikainen talousrikollisuus näyttäytyy tuoreen oikeuskäytännön perusteella, ja millaisia johtopäätöksiä sen torjunnan tehostamisesta voidaan tämän analyysin perusteella tehdä. 

Tutkimusaineistona toimi vuoden 2019 käräjäoikeuksien tuomiot käsittävä aineisto niistä tapauksista, jotka poliisi oli luokitellut talousrikoksiksi, eli ratkaisu oli merkitty talousrikoskoodilla. Aineistossa oli yhteensä 851 ratkaisua.  

Tutkimuksessa käytettiin myös Tilastokeskuksen tilastoja vuosilta 2010–2019. Vuosi 2019 valittiin tutkimukseen, koska siihen haluttiin saada mahdollisimman tuoretta tietoa, mutta kuitenkin rajoittaa tutkimus aikaan ennen koronapandemiaa mahdollisten pandemiasta johtuvien vaikutusten vuoksi.  

Talousrikokset kasvussa, mutta tuomioiden määrät kuitenkin maltillisia 

Tutkimustulosten mukaan talousrikoksia tehdään yhteiskunnassa yhä enemmän poliisin tietoon tulleiden tapausten perusteella. Esimerkiksi pelkkiä törkeitä rahanpesurikoksia tai törkeitä velallisen epärehellisyysrikoksia tehtiin eniten juuri vuonna 2019. 

Vaikka esimerkiksi yrityssalaisuuden rikkomista ja väärinkäyttöä koskevia tapauksia vaikuttaa poliisin tietoon tulleiden tapausten perusteella tapahtuvan melko vähän, on erittäin todennäköistä, että sekä niitä että muita talousrikoksia tehdään yritysmaailmassa paljon. Esimerkiksi kansainvälisyys, työntekijöiden vaihtuvuus ja erityisesti tiedon siirron sekä tallentamisen helppous teknologian avulla luovat otollisia tilaisuuksia rikosten tekemiseen.  Yritykset eivät myöskään välttämättä halua tuoda tapauksia yleiseen tietoon erityisesti maineriskien vuoksi. 

Vaikka talousrikoksia tulee poliisin tietoon yhä enemmän, ei se näy rikostuomioiden määrissä. Tutkimustulosten mukaan talousrikostuomioiden määrät ovatkin maltillisia. Käräjäoikeudessa sekä päärikoksena rangaistukseen tuomittujen että syyksi luettujen rikosten kokonaismäärät ovat pysyneet melko tasaisina vuosina 2010–2019.  

Päärikoksena rangaistukseen tuomittujen ja syyksi luettujen rikosten määrät ovat olleet monissa talousrikoksissa melko alhaiset suhteessa poliisin tietoon tulleisiin tapausmääriin. Suhteellisesti alhaiset määrät saattavat selittyä esimerkiksi sillä, että valtaosa rikosepäilyistä päättyy joko esitutkintaan tai syyteharkintaan. 

Huomionarvoista on myös, että talousrikosten törkeitä tekomuotoja, esimerkiksi törkeitä veropetoksia, on tietyissä rikoksissa määrällisesti enemmän kuin perusmuotoisia tekomuotoja poliisin tietoon tulleissa rikoksissa, päärikoksena rangaistukseen tuomituissa tai syyksi luetuissa rikoksissa.  

Tämä voi selittyä esimerkiksi sillä, että kyseisissä talousrikoksissa rikollinen toiminta on ollut järjestelmällistä (suunniteltua) ja esimerkiksi kestänyt jo pidemmän aikaa ennen kuin toiminta tulee ilmi, mikä voidaan katsoa monissa talousrikossäännöksissä edellytetyksi suunnitelmallisuudeksi. 

Talousrikoksista tuomitut rangaistukset kevyitä 

Tutkimustulosten mukaan rangaistusten ”keveys” saattaa houkutella koulutetumpia ja varakkaampia rikoksentekijöitä. Käsiteltävänä olevan tutkimuksen tulosten, kuten myös monien kansainvälisten tutkimusten mukaan talousrikolliset ovatkin usein koulutetumpia, vanhempia ja parempituloisia kuin muiden rikosten tekijät. 

Perusmuotoisista talousrikoksista voidaan pääsääntöisesti tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeistä tekomuodoista voidaan puolestaan tuomita pääsääntöisesti neljästä kuukaudesta aina neljään vuotta vankeutta. 

Tutkimustulosten mukaan talousrikoksista tuomituista rangaistuksista suuri osa on ehdollisia vankeusrangaistuksia. Tätä voi selittää se, että moni rikoksentekijä on niin sanotusti ensikertalainen.    

Yleensä rangaistus on muutamien kuukausien ehdollinen vankeusrangaistus tai pieni sakko. Talousrikosten tekijät voivat kuitenkin saada esimerkiksi itselleen tai yritykselleen suurenkin taloudellisen hyödyn melko pienillä toimilla. Kansainvälistymisen ja teknologian kehittymisen myötä myös rikollinen toiminta on helpottunut, vaikka tosin erilaisista toimista voi myös jäädä jälkiä.  

Kun rangaistukset ovat lieviä suhteessa rikoksesta saatavaan hyötyyn nähden, voidaan esittää rikoskäyttäytymisen suhteellisen houkuttelevuuden lisääntyvän. Henkilön toimintaan vaikuttaakin hyötyjen ja haittojen punninta.  

Rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän avulla pyritään vähentämään haitallisesta toiminnasta aiheutuneita kustannuksia. Haittaa aiheutuu rikoksen uhrien lisäksi muille ihmisille, esimerkiksi rikollinen teko vaikuttaa uhrin lisäksi muiden kokemaan turvallisuuden tunteeseen.  

Haittaa aiheutuu myös esimerkiksi markkinataloudelle ja kilpailulle, jos osa toimijoista toimii erilaisten ”pelisääntöjen” mukaan. Myöskään ainoastaan vahingonkorvausten avulla ei saada rikoksentekijälle tuomittua riittäviä seuraamuksia hänen toiminnastaan. 

Vaikka, kuten Yhdysvalloissa on havaittavissa, kovat rangaistukset eivät yksistään vähennä rikollisuutta, rangaistustason nostaminen lisäisi todennäköisesti erityisesti talousrikosten kohdalla pelotevaikutusta.  

Tätä ajatusta voidaan perustella sillä, että talousrikosten tekemisessä hyötyjen ja haittojen punninta on koko ajan läsnä, ja siten haittojen lisäämisen vaikutus voi olla tehokkaampi kuin impulsiivisessa rikollisuudessa, kuten väkivaltarikoksissa.  

Talousrikosprosessit ovat aivan liian pitkiä ja tutkintaa pitäisi tehostaa 

Tutkimustulosten mukaan talousrikosprosessit ovat aivan liian pitkiä. Pitkä kesto syntyy pääosin kuitenkin käräjäoikeuden ulkopuolella ja muodostuu ajasta ennen vireille tuloa.  

Kun talousrikosprosessin pitkä kesto kohdistuu asian selvittelyyn ennen käräjäoikeuskäsittelyä sinänsä yksinkertaisissakin tapauksissa, liittyvät ongelmat muiden viranomaisten toimintaan ennen käräjäoikeutta. Huomiota tulisikin kiinnittää viranomaisten, kuten poliisin, verottajan, syyttäjien ja tuomioistuinten resursseihin, yhteistyöhön ja toimintaedellytyksiin. 

Vuoden 2019 tilastoaineiston perusteella talousrikosprosessien keskimääräiset kestot (rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon) ovat pidempiä kuin kaikkien rikosasioiden keskimääräinen kesto. Prosessit ovat pisimpiä velallisen rikoksissa ja kirjanpitorikoksissa.  

Tutkimuksessa käytetyn käräjäoikeustuomioaineiston perusteella vuonna 2019 käräjäoikeuskäsittelyn keston (vireille tulosta ratkaisuun) keskiarvo oli noin kahdeksan kuukautta. Tarkasteltaessa puolestaan kestoa rikoksen päättymispäivämäärästä vireille tuloon käräjäoikeudessa havaittiin, että kyseinen aikaväli on yleisesti ottaen talousrikoksissa pitkä: keskiarvo oli noin kolme vuotta. Keskimääräinen kokonaiskesto viimeisestä rikoksesta käräjäoikeuden ratkaisuun oli reilu kolme ja puoli vuotta, josta käräjäoikeuden käsittelyä edeltävä aika kattoi noin 80 prosenttia.  

Kesto vastaa veropetosta ja/tai kirjanpitorikosta tai niiden törkeitä tekomuotoja koskevia kokonaiskestoja, koska niissä kokonaiskesto oli keskimäärin reilu kolme vuotta. Mikäli aika rikoksesta tuomioon lasketaan rikoksen ensimmäisestä tekoajasta, oli keskimääräinen kesto kyseisissä tuomioissa noin kuusi ja puoli vuotta ja törkeissä tekomuodoissa noin vuoden lievempiä rikoksia pidempi. Esimerkiksi tämä osoittaa hyvin sen, että talousrikoksia saatetaan tehdä pidemmän aikaa ennen kuin niistä jää kiinni. 

Talousrikosten tutkintaa tulisi tehostaa, koska pitkät prosessit vaarantavat sekä rikosvastuun toteutumisen että syyttömien oikeusturvan. Lainsäädännöllisille toimille saattaisi olla myös tarvetta rangaistustason tarkistamiseksi.  

Talousrikosten lisätutkimukselle on myös olemassa valtava tarve. Väitöstutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että talousrikosten monimuotoisuus vaikeuttaa niiden mittaamista ja tutkimusta. Talousrikosympäristössä tapahtuvien muutosten tuottamiin haasteisiin pitäisi pystyä vastaamaan, jotta talousrikoksista ei tule mahdollisuutta.

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2024.

Tilaa lehti! 

Standardien hyödyntäminen direktiivien täytäntöönpanotyössä

SFS/SR 211 – yhteiskunnan turvallisuuden standardointiryhmän tammikuun kokouksen agendalla oli normaaliin tapaan lukuisia äänestyskohteita, kuten eri mailta tulleita työkohdealoitteita uusiksi tulevaisuuden standardeiksi.  

Agendalla oli näiden niin sanottujen juoksevien asioiden lisäksi asiaa Euroopan unionin CER-direktiiviä ja sen kansallista toimeenpanotyötä koskien. Ryhmämme on ollut direktiivistä kiinnostunut, sillä sen artikla 16 linjaa kunkin jäsenmaan velvollisuudeksi hyödyntää direktiivin täytäntöönpanotyössä olennaisia eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja, mikäli ne koetaan hyödyllisiksi. 

Kokouksessa jatkettiin jo aiemmassa aloitettua työtä ja käytiin lävitse kymmenittäin direktiivin tavoitteiden kannalta relevantteja, eli kriittisen infrastruktuurin häiriön- ja kriisinsietokyvyn vahvistamisessa hyödyllisiä, standardeja. Työn tuloksena ryhmässä saavutettiin yhteisymmärrys oleellisista standardeista, joita direktiivin toimeenpanotyössä olisi mielekästä hyödyntää.  

Lista standardeista ei ole pitkä – se sisältää yhteensä 14 standardia. Nämä antavat ohjeita ja vaatimuksia muun muassa jatkuvuudenhallintaan, vaikutusten arviointiin, kriisinhallintaan sekä riskienhallintaan. Lisäksi niissä asetetaan yhteinen terminologia ja periaatteet siitä, mistä kriisinsietokyvyssä ja sen vahvistamisessa on kyse. 

Hyödyllisestä ja relevantista informaatiosta huolimatta kaikki tunnistetut standardit eivät olleet suomalaisia SFS-standardeja, ja tästä syystä ryhmä pyysi SFS:ää käynnistämään aiheesta prosessin, jotta kaikki 14 standardia sisällytettäisiin osaksi suomalaista standardikokoelmaa, eli ne saisivat suomalaisen SFS-standardin aseman.  

SFS-standardiksi vahvistaminen kuvastaa standardin oleellisuutta suomalaisessa toimintaympäristössä. Kaikkia jo olemassa olevia standardeja (maailmanlaajuiset ISO-standardit) ei siis lähtökohtaisesti tule vahvistaa suomalaisiksi SFS-standardeiksi.  

Asia hahmottuu hyvin seuraavan esimerkin kautta. Yhteiskunnan turvallisuuden alaa koskien on laadittu standardit esimerkiksi tsunamien hälytysjärjestelmien vaatimuksille. Nämä ovat hyödyllisiä ja tärkeitä standardeja, mutta eivät relevantteja Suomessa. Tästä syystä näitä standardeja ryhmämme ei ole esittänyt vahvistettavaksi suomalaisiksi SFS-standardeiksi. Thaimaa ja Japani ovat päätyneet toimimaan asiassa toisin.

Voit tutustua standardeihin, jotka ryhmämme on tunnistanut direktiivin tavoitteiden kannalta relevanteiksi, ja esittää SFS-vahvistettavaksi suuntaamalla SFS:n lausuntopyyntöpalveluun. Löydät kohteet hakutoiminnolla hakemalla niiden tunnuksia tai nimiä, jotka ovat seuraavat: 

ISO 22316 Security and resilience – Organizational resilience – Principles and attributes.

ISO 22393 Security and resilience – Community resilience – Guidelines for planning recovery and renewal.

ISO 22396 Security and resilience – Community resilience – Guidelines for information exchange between organizations. 

Lausuntopyyntöpalvelussa voit ilmaista oman kantasi siihen, onko standardien sisältö kannatettavaa ja tulisiko standardi vahvistaa suomalaiseksi standardiksi.  

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2024.

Tilaa lehti! 

3G-verkko poistuu käytöstä – entä sitten?

Suomalaiset verkko-operaattorit ovat aloittaneet 3G-verkkojensa alasajon viime vuonna. Loputkin 3G-verkot tullaan suunnitelmien mukaan sulkemaan tänä vuonna. Tämä on luonnollista kehitystä, näin vapautetaan radiotaajuuksia uudemmille ja tehokkaammille verkkoratkaisuille.

Useimmilla meillä on matkapuhelimissamme tuki 2G, 3G ja 4G-verkoille sekä monilla myös 5G-verkoille. Yhden verkkoteknologian poistuminen vaikuttaa siis puhelimiemme toimintaan yleisesti ottaen melko vähän. Ja jos jotain outoa sattuisikin, huomaamme sen kyllä nopeasti ja hoidamme asian kuntoon tarvittaessa puhelinkauppiaan tai palveluntarjoajan avustuksella.

Tilanne on hiukan toinen kiinteistöihin asennettujen valvonta- ja ohjauslaitteiden suhteen. Mikäli ne on toimitettu ”asenna ja unohda” -mentaliteetilla, saattaa kestää kauankin ennen kuin niiden toimimattomuus huomataan. Ja vian huomaamisesta sen korjaamiseen saattaa kestää kauemmin kuin kohtuudella voisi odottaa.

Takavuosina lankapuhelinverkot poistettiin suurimmalta osin käytöstä. Perinteisiä robottipuhelimia ja kiinteitä yhteyksiä hyödyntäviä valvottuja yhteyksiä korvattiin erilaisilla mobiiliverkon ratkaisuilla. Nyt osa näistä mobiiliratkaisuista alkaa puolestaan vaatia uusimista. Lähivuosina myös 2G-verkot ajetaan alas. Tämä viimeistään tulee vaatimaan vanhimpien mobiilisiirtolaitteiden uusimista.

Kuten edellä on todettu, erilaisten verkkoratkaisujen poistuminen ja uusien verkkojen käyttöönotto on normaalia kehitystä. Lankapuhelinverkkojen poistumisesta selvittiin, vanhimpien mobiiliverkkojen sulkeutumisesta tullaan selviämään. Tämä vaatii tietenkin tiedottamista ja vaikutusten ymmärtämistä. On helppoa unohtaa ne pienet hiljaiset laitteet, jotka ovat vuosia vain toimineet.

Kaikkien verkkoja hyödyntävien järjestelmien toimintaa on valvottava. Valvonta voidaan järjestää eri tavoin riippuen järjestelmän kriittisyydestä. Vikoja voi esiintyä, vaikka verkot toimisivatkin suunnitellusti.

Valvonnan lisäksi tulee olla määritelty taho, joka vastaa vian selvittämisestä ja korjaamisesta. Erityisesti kriittisten hälytysyhteyksien tapauksessa tämä on ensiarvoisen tärkeää. Ketjusta ja sen lenkeistä kertova vanha sanonta on edelleen ajankohtainen.   

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2024.

Tilaa lehti!