Meksikon lukkosepät – perinteen ja teknologian risteyksessä 

Meksikossa lukkosepän ammatti elää murroskautta: perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, mutta rinnalle on noussut moderni osaaminen.

Meksikossa lukkosepän ammatti elää murroskautta: perinteet siirtyvät sukupolvelta toiselle, mutta rinnalle on noussut moderni osaaminen, joka vaatii ymmärrystä autojen elektronisista järjestelmistä ja ohjelmoinnista.

Oaxacassa toimiva lukkoseppä Oscar Hernán Ruiz Gonzalez on erikoistunut autojen älyavaimiin, lukkojen ohjelmointiin ja GPS-järjestelmien asennukseen. Perinteinen avainkopiointi on yhä osa arkea, mutta yhä useammin asiakkaat tulevat korjauttamaan tai uusimaan elektronisia autonavaimia.

Oscar on itseoppinut, isänsä Daniel José Ruizin jalanjäljissä kulkenut lukkoseppä, joka rakensi liiketoimintansa alusta asti itse. Hän aloitti 20-vuotiaana ja siirtyi nopeasti vanhoista mekaanisista lukoista autojen ohjelmoinnin maailmaan. Virallista koulutusta ei maassa ole, mutta alan osaajat jakavat tietoaan kursseilla, usein verkossa.

”Opin parhaiten tekemällä itse, ja minun koulutukseni koostui siitä, että kokeilin ja testasin asioita omatoimisesti”, Oscar kertoo. Hänen mielestään tärkeintä on, että lukkoseppä on aktiivinen ja innokas oppimaan uutta.

Alan järjestäytyminen ja koulutus

Meksikossa ei ole virallista pätevöitymistä vaativaa koulutusta tai valvontaa, mutta Asociación Nacional de Cerrajeros México A.C. (ANACEM, kansallinen lukkoseppäyhdistys) pyrkii parantamaan ammatin osaamistasoa järjestämällä koulutuksia ja verkkoseminaareja. Yhteistyötä tehdään myös toisen merkittävän alan toimijan, Asociación de Cerrajeros Profesionales de la República Mexicanan (ACPRM) kanssa. Yhdessä ne tarjoavat jäsenilleen kahdesti kuukaudessa ajankohtaisia verkkokoulutuksia iltaisin klo 20.00–22.00.

”Autoihin liittyvä teknologia kehittyy nopeimmin, ja juuri se kiinnostaa jäseniämme eniten”, kertoo ANACEMin puheenjohtaja Genaro Mora Camacho. Hän korostaa jatkuvan kouluttautumisen merkitystä – erityisesti, kun yhä useampi lukkoseppä toimii myös ohjelmoijana.

Sekä Genaro että Oscar korostavat, että yksi tärkeimmistä ominaisuuksista lukkosepälle on oma-aloitteisuus ja kyky ratkaista ongelmia sekä pysyä kehityksen mukana.

Ammatti muutoksessa

Instituto Nacional de Estadística y Geografían (INEGI, Meksikon tilastokeskus) mukaan maassa oli noin 15 000 lukkoseppää kymmenen vuotta sitten, ja määrä on sittemmin kasvanut. ”Koska virallista lupaa ei vaadita eikä ole kansallista rekisteriä, tarkkaa lukua ei ole”, Genaro sanoo.

Aiemmin oli vielä tavallisempaa, että ammatti periytyi sukupolvelta toiselle. ”Viime vuosina yhä useammat, joilla ei ole lukkoseppätaustaa perheessä, ovat ryhtyneet alalle – minä mukaan lukien”, Genaro lisää. Hän aloitti yli 30 vuotta sitten oppipoikana lukkosepän apulaisena, minkä jälkeen hän aloitti omat työt.

”Nykyään meillä on hieman yli 400 jäsentä ANACEMissa. Kymmenen vuotta sitten meitä oli melkein kaksinkertainen määrä, mutta koronan ja nuoremman sukupolven vähäisemmän järjestäytymishalun myötä jäsenmäärä on laskenut. Järjestäytymisen sijaan yhä useampi luottaa kollegiaaliseen tukeen ja omatoimiseen oppimiseen”, Genaro toteaa. Vaikeissa tapauksissa ammattilaiset kysyvät neuvoja toisiltaan – ja tieto liikkuu verkostojen kautta.

Eroavaisuuksia Pohjois-Eurooppalaisiin kollegoihin löytyy aika lailla, mutta ainakin yksi asia on sama maasta, maanosasta tai vuosikymmenestä riippumatta: menestyäkseen lukkoseppänä tarvitaan intohimoa, kekseliäisyyttä ja halua kehittyä.

---

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 2/2025.

Tilaa lehti!