Potilasturvallisuus vai yksityisyys? – Teknologia haastaa hoivatyön pelisäännöt

Teknologian mahdollisuuksia potilasturvallisuuden parantamisessa ja siihen liittyviä lainsäädännön haasteita.

Sosiaali- ja terveysalan arki on monella tavalla vastuullista, paineistettua ja samalla inhimillistä työtä. Yksi hoitohenkilöstön tärkeimmistä tehtävistä on potilasturvallisuuden varmistaminen. Miten tämä onnistuu tilanteessa, jossa resurssit ovat rajalliset ja hoitohenkilöstö toimii usein yksin?

Vastaus voi löytyä uuden sukupolven teknologiasta. Älykkäät kamerat, sensorit ja tekoälyratkaisut tarjoavat ennakoivia keinoja potilaiden tarkkailuun ja riskitilanteiden havainnointiin, ja niiden avulla voidaan tukea hoitajien työtä tehokkaasti ja turvallisesti.

Axis Communications ja Turvallisuus & Riskienhallinta -lehti järjestivät yhdessä seminaarin 8.4.2025, missä kokoonnuttiin tarkastelemaan aihetta. Esityksissä ja keskusteluissa nousivat esiin niin teknologian mahdollisuudet kuin sen käyttöönoton esteet, erityisesti sääntelyn ja viranomaislinjausten osalta.

Lainsäädännössä kehittämistarpeita

Turvallisuusoikeuden apulaisprofessori Jyri Paasonen käsitteli seminaarissa teknologian oikeudellisia reunaehtoja. Hänen mukaansa nykyinen sääntely on hajanaista ja osin ristiriitaista, eikä teknistä valvontaa koskevaa erityislainsäädäntöä ole olemassa. Tämä sääntelyaukko jättää tulkintavastuun kohtuuttoman usein yksittäisille toimijoille, mikä synnyttää epävarmuutta ja hidastaa teknologian tarkoituksenmukaista hyödyntämistä.

Epävarmuus näkyy muun muassa siinä, että eri viranomaiset voivat antaa toisistaan poikkeavia ratkaisuja, jolloin palveluntuottajien on vaikea arvioida, mikä on sallittua ja mikä ei. Paasonen korosti, että teknologian nopea kehitys ja sen kasvava merkitys potilasturvallisuuden varmistamisessa tekevät sääntelyn selkeyttämisestä entistä kiireellisemmän.

Valvontaviranomaisten rooli on ratkaiseva, mutta tällä hetkellä viranomaistulkinnat vaihtelevat merkittävästi. Yksittäisten viranhaltijoiden ratkaisut saattavat olla ristiriidassa muun lainsäädännön kanssa, eikä johdonmukaista linjaa ole muodostunut.

Paasonen painotti, että viranomaisten ohjaus- ja neuvontatehtävä korostuu teknologian käytön lisääntyessä. Ilman yhtenäisiä ohjeita toimijat joutuvat tekemään itsenäisiä ja oikeudellisesti riskialttiita tulkintoja kentällä.

Tilanteen korjaamiseksi Paasonen esitti viisi konkreettista kehitysehdotusta. Ensinnäkin hän painotti erityislainsäädännön tarpeellisuutta teknisestä valvonnasta. Tarvitaan selkeä ja ajantasainen sääntelykehys, joka mahdollistaa turvallisuutta tukevan ja tarveperusteisen teknisen valvonnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä.

Toiseksi suostumuksen antamiseen liittyviä käytäntöjä on selkeytettävä. Lainsäädännössä on täsmällisesti säädettävä, kuka voi antaa suostumuksen tekniseen valvontaan, sekä millä menettelyllä suostumus dokumentoidaan ja miten sen antamisen edellytyksiä arvioidaan.

Kolmanneksi Paasonen korosti vaikutustenarvioinnin ja viranomaisohjeiden merkitystä. Teknologian käyttöönoton tueksi tarvitaan viranomaislähtöisiä mallipohjia ja selkeitä ohjeistuksia, jotka helpottavat tietosuojaan ja riskienhallintaan liittyviä velvoitteden tulkintaa.

Neljänneksi koulutuksen merkitys on keskeinen. Teknologian, tietosuojan ja lainsäädännön kokonaisuudesta tulee tarjota kattavaa ja kohdennettua koulutusta viranomaisille, palveluntuottajille sekä hoito- ja turvallisuushenkilöstölle.

Viidenneksi tarvitaan yhteinen linjaus viranomaisten kesken. Sosiaali- ja terveysministeriön, aluehallintovirastojen, Valviran, tietosuojavaltuutetun ja muiden keskeisten toimijoiden välinen poikkihallinnollinen yhteistyö mahdollistaisi yhtenäisen, johdonmukaisen ja koko kenttää tukevan ohjeistuksen.

Paasonen päätti puheenvuoronsa toteamalla, että tekoälyn ja teknologian kehitys etenee lainsäädäntöä nopeammin. Sosiaali- ja terveysalalle on välttämätöntä luoda ajantasainen, johdonmukainen ja käytännönläheinen sääntelykehys, joka tukee sekä potilaiden että työntekijöiden oikeuksia, turvallisuutta ja luottamusta teknologian käyttöön.

Yksityisyyden huomioiva teknologia

Axiksen Jouni Virta esitteli uusimman sukupolven teknologiaa, joka tuo reaaliaikaisen reagointikyvyn hoitotyöhön. Hänen mukaansa yksi suurimmista edistysaskeleista on se, että järjestelmät voidaan asentaa helposti ja ne skaalautuvat eri kokoisiin yksiköihin. Ratkaisut perustuvat moderniin verkkoteknologiaan, joka ei vaadi raskaita investointeja tai monimutkaista infrastruktuuria.

Sensorit tunnistavat liikkeet, kaatumiset ja muut poikkeamat ympäristössä ilman, että potilaan kasvoja tai henkilöllisyyttä tarvitsee kuvata tai tallentaa. Virta korosti, että teknologia on suunniteltu alusta alkaen niin, että se tukee yksityisyyden suojaa ja yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Tämä mahdollistaa järjestelmän käytön myös eettisesti herkillä alueilla, kuten muistisairaiden hoidossa.

Vision Intelligencen Pieter van der Gouwe esitteli konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka tekoälypohjaiset järjestelmät pystyvät tunnistamaan kaatumisia, huoneesta poistumisia ja jopa avunhuutoja ilman, että yksityisyyttä rikotaan. Tekoäly osaa erottaa, milloin potilas esimerkiksi istuu sängyn reunalla normaalisti ja milloin kyseessä on kaatuminen tai muu poikkeama, joka vaatii toimenpiteitä.

Lisäksi järjestelmä voi oppia kohteen toimintarytmin ja reagoida, jos käyttäytyminen poikkeaa normaalista. Järjestelmä myös havaitsee, jos esimerkiksi kameraa on peukaloitu tai suunnattu uudelleen – eli myös teknologian toimivuus on valvottavissa. Näin voidaan varmistaa, että valvonta toimii jatkuvasti ja että poikkeamiin voidaan puuttua nopeasti.

Käytännön kokemuksia teknologian hyödyntämisestä

Mikkelin Kotikaaren toimitusjohtaja Riitta Paasivuori toi esityksessään konkreettisen ja inhimillisen näkökulman siihen, mitä teknologia merkitsee hoivatyön arjessa. Hän kuvasi, miten teknologian käyttöönotto on ollut vuosien prosessi, jossa mobiilikirjaus, kameravalvonta, liiketunnistimet ja älylukot ovat löytäneet paikkansa arjessa – ei korvaamassa hoitajaa, vaan tukemassa hänen työtään.

Kotikaaren palvelutaloissa työskentelee arkipäivisin yhteensä noin 70 henkilöä. Työyhteisö on sitoutunut rakentamaan palvelut asukkaiden tarpeista käsin. Yhteisöllinen asuminen ei ole Kotikaaren toiminnassa pelkkä muotisana, vaan konkreettinen toimintatapa.

Paasivuori kuitenkin toi esiin turhautumisen siitä, että lainsäädännössä yhteisöllisyyden malli on esitetty väärin tai puutteellisesti. Lain ja arjen todellisuuden väliin jää kuilu, joka pakottaa soveltamaan teknologisia ratkaisuja usein enemmän hallinnollisten ehtojen kuin asukkaiden parhaaksi. Tämä vaikeuttaa teknologian hyödyntämistä ja käyttöä palvelutalojen arjessa.

Kotikaari otti jo vuonna 2016 käyttöön mobiilikirjausjärjestelmän ja kameravalvonnan. Teknologian käyttöönotto on ollut jatkuvaa kehittämistä: ratkaisuja testataan ja päivitetään arjen tarpeiden mukaan.

Yksi esimerkki käytännön tarpeista on lukitusratkaisu, jossa asukkaat käyttävät ranneketta oven avaamiseen. Tällainen järjestelmä kehitettiin tilanteisiin, joissa muistisairaat asukkaat saattoivat lähteä omatoimisesti liikkeelle, eksyä tai joutua vaaratilanteisiin, tai aiheuttaa niitä muille.

Paasivuori kertoi tapauksista, joissa asukkaalla esiintyi toistuvia mustelmia, eikä syy selvinnyt ilman jatkuvaa seurantaa. Huoneiden ovia ei kuitenkaan saa sääntelyn mukaan pitää lukossa edes yöaikaan, mikä aiheutti vakavan ristiriidan turvallisuustarpeen ja viranomaismääräysten välillä.

Nyt Kotikaaren toisessa palvelutalossa on käytössä lukitusjärjestelmä, joka mahdollistaa rajoitetun, turvallisen liikkumisen. Toinen yksikkö on seuraamassa perässä. Kyse ei ole valvonnasta valvonnan vuoksi, vaan asukkaiden ja henkilöstön turvallisuuden lisäämisestä tilanteissa, joissa perinteiset keinot eivät riitä.

Paasivuori nosti esiin myös viranomaisten ristiriitaiset vaatimukset. Yhtäällä ovat sosiaalihuollon valvontaviranomaiset, toisaalla pelastusviranomaiset ja rakennusvalvonta. Esimerkiksi lukituksen osalta tulee huomioida, että niiden on toimittava hätätilanteissa esteettömästi, mutta samaan aikaan tulisi pystyä estämään vaaralliset tilanteet muistisairaiden kanssa. Näiden intressien yhteensovittaminen jää usein palveluntarjoajan vastuulle ilman selkeitä säädöksiä tai ohjeita.

Paasivuoren viesti on selkeä: teknologia tuo lisäarvoa, parantaa turvallisuutta ja auttaa hoitajia työssään, mutta sen käyttö edellyttää lainsäädännöltä joustavuutta, viranomaisilta yhteistyötä ja toimijoilta rohkeutta kokeilla ja kehittää.

Teknologian testaamista ja monipuolista keskustelua

Seminaarin lopuksi Axis järjesti paikan päällä esittelyn järjestelmäkokonaisuudesta. Osallistujat pääsivät tutustumaan järjestelmän käytännön toimintaan alusta loppuun – aina asennuksesta kaatumisen havainnointiin ja reaaliaikaisiin hälytyksiin saakka. Esittely korosti erityisesti yksityisyyttä kunnioittavaa suunnittelua: kamerat ja sensorit havaitsevat olennaisen ilman, että yksilön tunnistettavuus vaarantuu.

Tämän jälkeen keskustelu syventyi puhujien ja osallistujien kesken teknologian hyödyntämisen mahdollisuuksiin, yksityisyyskysymyksiin, integrointiin sekä käyttöönoton käytännön haasteisiin ja kokemuksiin.

Tilaisuus osoitti selvästi, että älykkäät teknologiat voivat parantaa potilasturvallisuutta, keventää hoitohenkilöstön kuormaa ja lisätä hoivan laatua. Suurimmat esteet eivät liity teknologiaan, vaan lainsäädännön hajanaisuuteen, viranomaiskäytäntöjen vaihtelevuuteen ja pelkoon väärinkäytöksistä. Samalla kuitenkin unohdetaan, kuinka paljon potilastietoa jo nyt kerätään manuaalisin kirjauksin ja automaattisesti eri järjestelmiin, mutta silti teknologiaa ei saa hyödyntää kunnolla potilasturvallisuuden parantamiseksi.

---

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 3/2025.

Tilaa lehti!