EXIT-toiminta – rikollisryhmistä irtautumisen tukeminen 

Artikkeli käsittelee järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien vankien määrän kasvua ja rikollisryhmistä irtautumisen tukemista Suomessa.

Vankiloissa on tällä hetkellä noin 300 järjestäytyneeseen rikollisuuteen kiinnittynyttä vankia. Erityisesti niin sanottuihin katujengeihin ja kansainvälisiin rikollisverkostoihin kuuluvien vankien määrä on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. 

Rikollisryhmistä irtautumisen tukemista toteuttaa Suomessa systemaattisesti ja tiiviissä yhteistyössä kolme toimijaa: Rikosseuraamuslaitos, Keskusrikospoliisi ja kymmenellä paikkakunnalla toimiva Aggredi.

Järjestäytynyt rikollisuus ja rikollisryhmät 

Vuosituhannen vaihteessa Suomessa käydyssä keskustelussa järjestäytyneellä rikollisuudella viitattiin rikollisiin moottoripyöräjengeihin, kuten Hells Angels, Bandidos ja Cannonball. Myöhemmin mukaan tuli muita pelkästään rikolliseen toimintaan keskittyneitä ryhmiä, kuten Natural Born Killers, M.O.R.E ja Rogues Gallery. Nämä yhdistyivät vuonna 2010 United Brotherhoodiksi. 

Perinteisiä järjestäytyneitä rikollisryhmiä voidaan kutsua myös ”prosenttijengeiksi”, koska kyseiset ryhmät identifioivat itsensä liiveissään salmiakkikuvion sisällä olevalla prosenttimerkillä lain ulkopuolella toimiviksi.

Sittemmin järjestäytyneen rikollisuuden käsitettä on jouduttu laajentamaan rikollisuuden kansainvälistymisen, ammattimaistumisen ja monimuotoistumisen vuoksi. Nykyään järjestäytyneellä rikollisuudella viitataan prosenttijengien lisäksi alueellisiin katujengeihin, ketterästi muokkautuviin rikollisverkostoihin (esimerkiksi Foxtrot), klaanirikollisuuteen (esimerkiksi albaanit), rikollisen toiminnan mahdollistajiin (esimerkiksi rahoittajat, hakkerit ja muut rikollisten palvelujen tuottajat), kansainvälisiin omaisuusrikoksiin keskittyviin ryhmiin sekä muihin erityisiin rikostyyppeihin liittyvään järjestäytyneeseen rikollisuuteen (esimerkiksi seksuaalirikollisuus ja terrorismin rahoittaminen).

Järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvä toimintaympäristö on siis muuttunut merkittävästi muun muassa ryhmien järjestäytymisen asteen ja sisäisen hierarkian suhteen. Vaikka rikollinen toiminta on monilta osin entistä järjestäytyneempää, yksittäisistä järjestäytyneistä rikollisryhmistä tai katujengeistä puhuminen ei enää tavoita ilmiön monimuotoisuutta. 

Kansainvälisessä keskustelussa, esimerkiksi katujengeihin viitattaessa, käytetäänkin nykyään yleisemmin termiä ”criminal network” eli rikollisverkosto, koska myös katujengien toiminta on rajat ylittävää kansainvälistä rikollisuutta.

Irtautumistyön tausta

Rikosseuraamuslaitoksessa havahduttiin 2010-luvun alussa järjestäytyneen rikollisuuden vankiloissa aiheuttamiin ongelmiin, minkä seurauksena järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvien vankien (JR-vanki) valvonnallisia olosuhteita kiristettiin, eikä heitä esimerkiksi enää sijoitettu avovankiloihin. 

Vuonna 2012 selvitimme Rikosseuraamuslaitoksen erikoistutkija Sasu Tynin kanssa JR-vankien rikosten aitoa uusimista vapautumista seuraavien kolmen vuoden kuluessa. Tulosten perusteella oli selvää, että vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksen jälkeen käytössä olleet kuntouttavat menetelmät eivät toimineet tähän vankiryhmään: JR-vangeista 83,5 prosenttia joutui kolmen edellisestä vapautumisesta seuranneen vuoden aikana takaisin vankilaan uusista rikoksista tuomittuina. 

Luku oli 24 prosenttiyksikköä suurempi kuin muulla vankipopulaatiolla. Ruotsissa oli myös havahduttu asiaan, kun Ingvar Nilssonin ja Eva Lundmarkin raportin ”Vänd dem inte ryggen – Socioekonomisk analys av destruktiva subkulturer” johtopäätelmänä oli, että yhden jengiläisen elinkaarikustannukset yhteiskunnalle ovat 23 miljoonaa kruunua ja jengiin kuuluvat tekivät rikoksia 3-5 kertaa muita rikollisia enemmän.

Selvitysvaiheessa meidät yllätti se, ettei prosenttijengien jäseniin liittyvästä rikollisuudesta irrottautumisesta ollut juurikaan tutkimusta. Tuolloin Suomenlinnan avovankilassa työskennellyt Petri Nurmi sai idean Tanskassa ja Ruotsissa harjoitetun EXIT-toiminnan kaltaisen työskentelymallin tuomisesta Suomeen. 

Vierailimme yhdessä Keskusrikospoliisin edustajan kanssa Tanskassa ja Ruotsissa vuonna 2012, ja arvioimme vastaavalle työmuodolle olevan käyttöä myös Suomessa. Ryhdyimme kokeilemaan toimintaa Rikosseuraamuslaitoksessa epävirallisesti vuoden 2013 aikana. 

Vuonna 2015 toiminta virallistettiin Rikosseuraamuslaitoksessa. Keskusrikospoliisi tuli mukaan vuotta myöhemmin. Myös Aggredi aloitti irtautujatyön vuonna 2018 heidän muusta väkivaltatyöstään irrallisena toimintona. 

Aggredi on sittemmin palkannut entisiä irtautujia suunnittelemaan ja työskentelemään uusien asiakkaiden kanssa. Entisellä Cannonball -jäsenellä Miika Mehmetillä on ollut merkittävä rooli Aggredin irtautumisen tukemista koskevan työskentelymallin luomisessa.

Mitä irtautumisen tukeminen tarkoittaa?

Rikollisryhmästä irtautumisen tukeminen on niin sanotusti korjaavaa toimintaa, eli kohteena ovat ainoastaan syvällä rikollisessa alakulttuurissa toimineet henkilöt. Työskentelyn keskiössä on irtautujan ja rikollisryhmän välinen suhde sekä siitä aiheutuvat riskitekijät irtautujan hyvinvoinnille. 

Työskentelyn tavoitteena on motivoida ja alentaa kynnystä rikollisryhmästä irtautumiseen, tukea irtautujaa rikollisryhmästä irtautumiseen liittyvässä identiteetin muutoksessa, tarjota psykososiaalista tukea irtautumisprosessin aikana ja vähentää irtautumiseen liittyviä uhkatekijöitä. 

Työskentelyn päämääränä on asiakkaan tunnetasolla tapahtunut irtautuminen rikollisryhmästä, mihin liittyy muun muassa identiteetin ja sosiaalisten suhteiden rakentaminen uudelle pohjalle. 

Rikollisryhmässä toimivan tai toimineen henkilön irtautumiseen kuuluu erityisiä haasteita muihin rikollisiin verrattuna. Erityisesti prosenttijengien jäsenyyteen liittyy työsuhteeseen, perhesuhteeseen ja uskonnolliseen yhteisöön viittaavia piirteitä. Niissä on selkeä ja määritelty käskyvaltahierarkia: ylempiarvoisten upseerien käskyjä on aina toteltava rangaistuksen uhalla, vaikka käskyjen noudattaminen edellyttäisi rikollista toimintaa. Muut samaan jengiin kuuluvat ovat veljiä, ja ryhmän etu tulee ennen kaikkea muuta, jopa ennen oikeaa perhettä. 

Jäsenyyteen liittyy sakraaleja piirteitä ja riittejä, kuten jengin värien ja liivien pyhyys: liivejä tulee suojella tarvittaessa omalla hengellään, eikä niitä saa häpäistä missään tilanteessa. Kaikkien rikollisten moottoripyöräkerhojen jäsenten on osallistuttava tiettyihin ryhmäajoihin ja juhliin sekä hoidettava tietyt vaaditut säännölliset velvollisuudet jengin hyväksi.

Viranomaisjohtoinen irtautumisen tukeminen on ensisijaisesti turvallisuustoimintaa. Rikollisryhmästä irtautumiseen liittyy irtautujan näkökulmasta käytännössä aina merkittäviä henkeen ja terveyteen kohdistuvia riskitekijöitä. Rikollisryhmät eivät pääsääntöisesti hyväksy irtautumista viranomaistuen avulla, ja jäsenen omaehtoinen jengistä eroaminen on myös brändin kannalta erittäin negatiiviseksi koettu ilmiö. 

Tästä syystä rikollisryhmästä irtautuja joutuu usein väkivaltaisten kostotoimien uhriksi ja hänen sosiaalinen ympäristönsä pyritään ”myrkyttämään” mustamaalaamalla irtautujaa mahdollisimman kielteisillä tarinoilla hänen luonteestaan ja toiminnastaan. Irtautumisprosessiin liittyvä riskien hallinta ja turvallisuustekijöiden huomioiminen onkin ensisijaista muuhun kuntoutukseen nähden.

Joissakin tapauksissa vankilassa tapahtuva irtautumisen tukeminen onkin jouduttu keskeyttämään tai prosessia on ollut pakko siirtää turvallisuusriskien vuoksi. Irtautumisen tukemista leimataan rikollisryhmien taholta usein ”vasikoinniksi”, vaikka irtautujilta ei pyydetä eikä edes oteta vastaan rikollisuutta koskevaa tiedustelutietoa. Rikollisryhmien tarkoituksena on nostaa ryhmästä irtautumisen kynnystä ja aiheuttaa pelkoa.

Katujengeistä irtautuminen

Katujengiläisten tai rikollisverkostoissa toimivien irtautumisprosessi poikkeaa monilta osin prosenttijengiläisten vastaavasta. Katujengit ovat prosenttijengejä löyhemmin organisoituneita, eikä niissä yleensä ole kirjoitettua säännöstöä, jossa ryhmästä eroamista säädeltäisiin. 

Tästä syystä eroaminen on usein luonnollinen prosessi eikä herätä ryhmässä samanlaisia vastareaktioita kuin prosenttijengistä irtautuminen. Tämä luonnollisesti helpottaa katujengistä irtautumista verrattuna prosenttijengistä lähtemiseen, jossa irtautuminen on tarkasti säänneltyä ja johtaa usein rankaisutoimiin prosenttijengin taholta. 

Toisaalta katujengit koostuvat pääosin yhteisöllisistä kulttuureista tulevista maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jotka ovat kasvaneet samalla alueella muiden samaan jengiin kuuluvien henkilöiden kanssa. Myös irtautujien perheet ja sukulaiset asuvat usein edelleen kyseisen jengin toiminta-alueella. Tästä syystä katujengistä irtautuminen on sosiaaliset tekijät huomioiden kokonaisuudessaan yleensä huomattavasti vaikeampi prosessi kuin prosenttijengistä lähteminen. 

Prosenttijengiläisen irtautuessa hänen on verrattain helppoa katkaista suhteet entiseen rikollisryhmäänsä ja leikata jengikontaktit ja potentiaaliset kohtaamiset pois nykyisestä elinpiiristä. Tämä tapahtuu lopettamalla kerhon tapahtumissa ja juhlissa käyminen, katkaisemalla suhteet muihin jengiläisiin sosiaalisessa mediassa ja välttämällä jengitilojen ympäristössä ja tietyissä jengin suosimissa ravintoloissa liikkumista. Pahimmillaankin toiseen kaupunkiin muuttaminen yleensä riittää suhteiden katkaisemiseen. 

Katujengiläisen kohdalla jengiin sitovista sosiaalisista kontakteista irtautuminen sen sijaan edellyttäisi muuttamista pois vanhasta kasvuympäristöstä ja alueelta, jossa muu perhe, sukulaiset ja lapsuuden ystävät yleensä edelleen asuvat. Samalla on varottava, ettei uusi asuinpaikka sijaitse jonkin toisen katujengin toiminta-alueella, koska suhtautuminen toiseen jengiin liitettyyn henkilöön voi olla irtautumisesta huolimatta aggressiivista. 

Sekä Rikosseuraamuslaitoksen että poliisin EXIT-toiminnassa työskennellään myös katujengeistä ja rikollisverkostoista irtautuvien henkilöiden kanssa, mutta meidän ja muista Pohjoismaista saatujen kokemusten perusteella sosiaalisista kontakteista irtautuminen aiheuttaa usein vakavan esteen katujengiläisen irtautumisen onnistumiselle.

Toiminnan vaikuttavuus ja motivaatio

EXIT-toiminnan vaikuttavuutta ei ole Suomessa tutkittu. Rikosseuraamuslaitoksen tukemista irtautujista yli 80 prosenttia vaikuttaa lopettaneen vakavan rikollisuuden ja yhteistoiminnan järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Epäonnistumiset ilmenevät yleensä prosessin alkuvaiheessa. 

Huimasta onnistumisprosentista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä toiminnan vaikuttavuutta, koska otanta on hyvin valikoitunut: asiakkuus edellyttää omaehtoista motivoitumista. Toisaalta irtautumista tukeva viranomaislähtöinen toiminta mahdollistaa monelle jengistä lähtemisen. Ilman tukea irtautumispäätöstä ei välttämättä uskallettaisi tehdä. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että toiminta koetaan ammatillisesti uskottavaksi ja turvalliseksi. 

Irtautumismotivaatiota arvioidaan alkuvaiheessa kolmesta näkökulmasta: mitkä ovat rikollisjärjestöstä pois työntävät tekijät, ulkopuolelta tulevat vetovoimatekijät ja rikollisryhmiin kiinnittävä ”liima”, joka vaikeuttaa irtautumispäätöksen tekemistä. Tunnetason irtautuminen tapahtuu vasta ajan kuluessa: motivaatio irtautumiseen kasvaa samalla, kun uudet mahdollisuudet toteuttaa itseään ja saada arvostusta muualta lisääntyvät.

Yleinen syy rikollisryhmästä irtautumiseen on ryhmän toimintaan pettyminen: irtautujat ovat lähes poikkeuksetta turhautuneita ja vihaisia ristiriidasta ryhmän ulospäin viestittämien veljeyteen liittyvien arvojen sekä todellisuudessa ilmenevän itsekkyyden ja muun hyväksi käyttämisen välillä.

Toinen keskeinen tekijä on ulkopuolisten asioiden, kuten perheen ja työelämän merkityksen kasvaminen: jengitoiminta vie paljon aikaa ja rahaa sekä altistaa pitkille vankeustuomioille, joten sen yhdistäminen normaaliin elämään on hyvin vaikeaa. 

Kolmantena motivaatiotekijänä on selvästi noussut rikollisen toiminnan kasvanut kiinni jäämisen riski, ankarammat rangaistukset esimerkiksi huumausainerikoksissa ja erityisesti valvonnallisesti tiukentuneet vankilaolosuhteet. Lisäksi salattujen viestintävälineiden haavoittuvuus ja jengirikollisten vaikutusvallan rajoittamistoimet vankiloissa nousevat selvästi rikollisryhmiin kuuluvien vankien irtautumismotivaation taustalla.  

 

---

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 1/2025.

Tilaa lehti!