Älykäs kameravalvonta tukee turvallisuutta, työturvallisuuttaja tuottavuutta

Kameravalvonta on murroksessa. Perinteisestä tapahtumien tallentamisesta ollaan siirtymässä kohti järjestelmiä, jotka tuottavat reaaliaikaista tietoa turvallisuuden, työturvallisuuden ja operatiivisen toiminnan tueksi.

Samalla kameravalvonta on siirtynyt turvallisuusalan erillisjärjestelmästä yhä kiinteämmäksi osaksi organisaatioiden IT-infrastruktuuria ja tiedolla johtamista. Muutos avaa riskienhallinnalle uusia mahdollisuuksia, mutta nostaa samalla esiin kysymyksiä kyberturvallisuudesta, tietosuojasta ja datan hallinnasta.

Kameravalvontajärjestelmät on pitkään nähty ennen kaikkea jälkiselvittelyn välineinä: jotain on tapahtunut, ja tallenteista selvitetään tapahtumien kulku. Tämä ajattelutapa on kuitenkin muuttumassa nopeasti.

“Kun analytiikka, tekoäly, verkottuminen ja kasvava laskentateho kehittyvät, kameravalvonta muuttuu pelkästä tallennusjärjestelmästä jatkuvasti havaintoja tuottavaksi tietolähteeksi. Samalla siitä tulee yhä tärkeämpi osa organisaation riskienhallintaa ja päätöksentekoa”, Mirasysin myyntijohtaja Matti Tiensuu kertoo.

Muutoksen taustalla on laajempi ilmiö, joka koskettaa koko turvallisuusalaa: fyysisen turvallisuuden ja tietotekniikan nopea lähentyminen. Kamerat ovat nykyisin verkkolaitteita, analytiikka hyödyntää tekoälyä ja videonhallintajärjestelmät ovat osa organisaatioiden kriittistä IT-ympäristöä. Samalla myös turvallisuusjohtaminen muuttuu – fyysistä turvallisuutta, kyberturvallisuutta ja riskienhallintaa ei voida enää tarkastella toisistaan erillään.

Turvallisuus- ja IT-ala lähentyvät

Perinteisesti turvallisuustekniikka ja tietohallinto ovat toimineet pitkälti omissa siiloissaan. Turvallisuusorganisaatio on vastannut kameroista, kulunvalvonnasta ja hälytysjärjestelmistä, kun taas IT on huolehtinut verkoista, palvelimista ja tietojärjestelmistä. Tämä työnjako on kuitenkin muuttunut nopeasti.

“Kamerat ovat nykyään verkkolaitteita, tallentimet palvelimia ja videonhallintajärjestelmä ohjelmisto, joka toimii samassa IT-ympäristössä kuin muutkin liiketoimintakriittiset järjestelmät. Siksi niitä ei voida enää käsitellä erillisinä turvallisuusratkaisuina,” Tiensuu kertoo.

Kehityksen seurauksena myös kyberturvallisuudesta on tullut kiinteä osa fyysistä turvallisuutta. Huonosti suojattu kamera voi muodostaa tietoturvariskin aivan samalla tavoin kuin mikä tahansa muu verkkoon liitetty laite. Samalla IT-organisaation vaatimukset, kuten päivitysten hallinta, käyttöoikeuksien hallinta, lokitiedot ja verkon segmentointi, ulottuvat myös kameravalvontajärjestelmiin.

“Fyysistä turvallisuutta ja kyberturvallisuutta ei voi enää johtaa erillisinä kokonaisuuksina. Riskienhallinnan näkökulmasta ne muodostavat yhden toimintaympäristön, jossa päätökset vaikuttavat molempiin suuntiin,” Tiensuu sanoo.

Tiensuun mukaan tämä näkyy myös organisaatioiden arjessa. Kameravalvontajärjestelmien hankinnassa ja kehittämisessä turvallisuus-, IT- ja liiketoimintayksiköiden on tehtävä aiempaa tiiviimpää yhteistyötä.
“Parhaat ratkaisut syntyvät silloin, kun turvallisuuden asiantuntijat, IT ja loppukäyttäjät suunnittelevat järjestelmää yhdessä. Tällöin voidaan varmistaa, että ratkaisu täyttää sekä turvallisuuden, kyberturvallisuuden että käytettävyyden vaatimukset,” Tiensuu toteaa.

Videonhallintajärjestelmästä turvallisuuden alustaksi

Videonhallintajärjestelmien (VMS) rooli on muuttunut merkittävästi viime vuosina. Siinä missä järjestelmät olivat aiemmin ennen kaikkea kameravalvonnan käyttöliittymiä ja tallenteiden hallintaa varten, toimivat ne nykyisin yhä useammin turvallisuuden integraatioalustoina. VMS kokoaa yhteen kameroiden, analytiikan, kulunvalvonnan, hälytysjärjestelmien ja muiden turvallisuusratkaisujen tuottaman tiedon yhdeksi kokonaisuudeksi.

“Videonhallintajärjestelmä ei ole enää pelkkä kameravalvontaohjelmisto. Se toimii alustana, jonka ympärille voidaan rakentaa erilaisia turvallisuuden, analytiikan ja liiketoiminnan ratkaisuja. Juuri avoimuus tekee tästä mahdollisen,” Tiensuu kertoo.

Kun sama järjestelmä palvelee turvallisuuden lisäksi esimerkiksi tuotantoa, kunnossapitoa ja työturvallisuutta, investoinnin hyötyjä ei tarvitse arvioida pelkästään vahinkojen ehkäisyn näkökulmasta. Yksi yhteinen infrastruktuuri tuottaa tietoa useille organisaation toiminnoille ja tukee samalla tiedolla johtamista.

Tiensuun mukaan seuraavan sukupolven videonhallintajärjestelmiä määrittävät erityisesti kolme ominaisuutta: avoimuus, integroitavuus ja alustamaisuus. Avoin järjestelmä ei sido asiakasta yhden valmistajan laitteisiin, vaan mahdollistaa eri kameravalmistajien, analytiikkaratkaisujen ja kolmansien osapuolten sovellusten hyödyntämisen samassa ympäristössä.

Integroitavuus puolestaan tarkoittaa, että videonhallintajärjestelmä pystyy vaihtamaan tietoa muiden järjestelmien kanssa avoimien rajapintojen kautta. Alustamaisuus viittaa siihen, että järjestelmää voidaan laajentaa ja kehittää organisaation tarpeiden muuttuessa ilman, että koko infrastruktuuria joudutaan uusimaan. Pilvipalveluiden yleistyminen on herättänyt keskustelua myös kameravalvonnassa. Tiensuu kuitenkin muistuttaa, ettei yhtä oikeaa ratkaisua ole.

“Usein ajatellaan, että kaikki siirtyy väistämättä pilveen, mutta näin ei ole. Monilla toimialoilla sääntely, tietoturvavaatimukset tai toimintavarmuus edellyttävät, että data säilytetään organisaation omassa hallinnassa. Esimerkiksi kriittisessä infrastruktuurissa, teollisuudessa ja huoltovarmuuden kannalta tärkeissä kohteissa paikallinen tai hybridiratkaisu on edelleen perusteltu vaihtoehto,” Tiensuu sanoo.

Hänen mukaansa seuraavan sukupolven VMS-järjestelmien tärkein ominaisuus ei olekaan pilvipalvelu, vaan joustavuus. “Asiakkaan pitäisi voida itse päättää, missä data sijaitsee ja miten sitä hallitaan. Seuraavan sukupolven videonhallintajärjestelmä antaa tähän mahdollisuuden ilman, että organisaatio sidotaan yhteen teknologiaan tai toimintamalliin,” Tiensuu toteaa.

Videoanalytiikka tuo uutta tietoa turvallisuuden ja työturvallisuuden johtamiseen

Suurin muutos kameravalvonnassa tapahtuu analytiikassa. Kun asiakkaat oppivat tunnistamaan analytiikan mahdollisuudet, he osaavat myös vaatia järjestelmiltä enemmän kuin pelkkää tallennusta.

“Moderni kamera yhdistettynä videonhallintaan ja analytiikkaan ei ole enää pelkkä tallennin, vaan havainnointianturi. Se tuottaa jatkuvasti tietoa turvallisuuden, työturvallisuuden ja operatiivisen toiminnan tueksi,” Tiensuu kertoo.

Hänen mukaansa analytiikan merkitys kasvaa erityisesti silloin, kun samaa kamerainfrastruktuuria voidaan hyödyntää useissa eri käyttötarkoituksissa. Turvallisuuden lisäksi analytiikka tukee tuotannon ohjausta, laadunhallintaa, kunnossapitoa ja työturvallisuutta. Tällöin kamerajärjestelmä muuttuu kustannuserästä investoinniksi, joka tuottaa lisäarvoa koko organisaatiolle.

Teollisuusympäristöissä analytiikkaa voidaan hyödyntää sekä turvallisuuden että tuotannon tukena. “Analytiikka pystyy esimerkiksi tunnistamaan henkilön vaara-alueella, valvomaan suoja-alueita tai havaitsemaan puuttuvat henkilönsuojaimet. Samalla se voi seurata tuotantolinjan toimintaa, havaita poikkeamia ja auttaa kunnossapitoa löytämään häiriöiden syitä,” Tiensuu sanoo.

Poikkeamien automaattinen tunnistaminen nopeuttaa reagointia ja mahdollistaa myös jälkikäteisen analyysin turvallisuuspoikkeamista. Samalla voidaan kerätä tietoa läheltä piti -tilanteista ja kehittää turvallisuuskulttuuria ennakoivasti.

Rakennustyömailla analytiikan merkitys korostuu erityisesti muuttuvien olosuhteiden vuoksi. “Työmaalla ympäristö muuttuu lähes päivittäin. Siksi myös kameravalvonnan täytyy mukautua nopeasti. Avoin ja helposti laajennettava järjestelmä on tällaisessa ympäristössä selkeä etu,” Tiensuu toteaa.

Analytiikka voi havaita esimerkiksi putoamisvaarassa olevia henkilöitä, koneiden ja jalankulkijoiden yhteentörmäysriskejä sekä henkilönsuojainten käyttöä. Lisäksi järjestelmällä voidaan seurata työmaan etenemistä, materiaalivirtoja ja kaluston käyttöä sekä suojata työmaata varkauksilta ja ilkivallalta työajan ulkopuolella.

Tiensuun mukaan juuri monikäyttöisyys on yksi analytiikan suurimmista vahvuuksista. “Kun sama kamerajärjestelmä palvelee turvallisuutta, työturvallisuutta, tuotantoa ja omaisuuden suojaamista, investoinnille syntyy aivan erilainen liiketoiminnallinen peruste kuin pelkälle tallennusjärjestelmälle.”

Enemmän kuin kameravalvontaa

Kameravalvonta on siirtymässä uuteen aikakauteen. Se ei ole enää pelkkä tapahtumien tallennusjärjestelmä, vaan osa organisaation tiedolla johtamista, riskienhallintaa ja työturvallisuuden kehittämistä. Videoanalytiikan ja avoimien videonhallintajärjestelmien avulla sama kamerainfrastruktuuri voi tuottaa arvoa turvallisuuden lisäksi tuotannolle, kunnossapidolle ja liiketoiminnan kehittämiselle.

“Tulevaisuudessa kilpailuetu ei synny siitä, kenellä on eniten kameroita, vaan siitä, kuinka hyvin niiden tuottamaa tietoa osataan hyödyntää. Kameravalvonta on yhä enemmän päätöksenteon tukijärjestelmä kuin pelkkä valvontajärjestelmä,” Tiensuu tiivistää.

Samalla korostuvat myös datan hallinta, kyberturvallisuus, tietosuoja ja huoltovarmuus. Organisaatioiden on kyettävä varmistamaan, että järjestelmät ovat turvallisia, avoimia ja joustavasti integroitavissa muuttuvaan toimintaympäristöön. Sääntelyn kiristyessä myös vaatimukset datan hallinnalle ja järjestelmien luotettavuudelle kasvavat.

Tiensuun mukaan kameravalvonnan tulevaisuutta määrittävät ennen kaikkea kolme tekijää: avoimet ja yhteentoimivat järjestelmät, analytiikan monipuolistuvat käyttökohteet sekä osaaminen. “Teknologia yksin ei ratkaise mitään. Vasta silloin, kun organisaatio osaa hyödyntää kamerajärjestelmän tuottamaa tietoa turvallisuuden, työturvallisuuden ja toiminnan kehittämisessä, syntyy todellinen lisäarvo.”

Teksti Jyri Paasonen ja Laura Paasonen

Lue lisää Turvallisuus & Riskienhallinta -lehden numerosta 4-5/2026.

Tilaa lehti!